Suomen kieli on itsenäisyyden perusta

Itsenäisyys turvaa suomalaisten oikeuden olla suomalaisia. Suomalaisuus, kuten kaikki kansalliset identiteetit, koostuu tietyistä omalaatuisista aineksista kuten kielestä, tapakulttuurista, luonnonoloista, historiasta, myyteistä ja oikeuskäsityksistä. Niiden pohjalta syntyy kansallinen omaleimaisuus, joka kuitenkin jatkuvasti on vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.

Nimenomaan kieli on kansallisen identiteetin vahvimpia rakennusosia. Suomen kielellä on rikas ja pitkä historia. Nykyään pidetään todennäköisenä, että kantasuomi on saapunut nykyisen Suomen alueelle noin 3000 vuotta sitten. Sitä aiempi uralilainen kantakieli on kenties jopa 6000 vuoden takaa.

Erilliset Itämeren alueen kielet tai murteet alkoivat erottua noin ajanlaskumme alusta lähtien. Suomessa oli 1000 vuotta sitten neljä kantaheimon aluetta eli Varsinais-Suomi, Häme, Karjala ja Savo. Heimojako on myös suomen murrejaon perusta.

Kirjoitetun suomen kielen historia alkaa ennen vuotta 1500 erityisesti kirkollisten tekstien muodossa. Merkittävä käänne tapahtui 1540-luvulla, kun piispa Mikael Agricola julkaisi ensimmäiset suomenkieliset kirjat, eli Aapisen ja Uuden testamentin. 1700-luvulla alettiin enenevässä määrin julkaista muutakin kuin uskonnollista kirjallisuutta ja ensimmäistä suomenkielistä sanomalehteä.

1800-luvun alkupuolelta lähtien Venäjän vallan aikainen autonomia ja samaan aikaan noussut kansallisromantiikka tekivät suomen kielen kehittämisen sekä mahdolliseksi että ajankohtaiseksi. Suomen kielen virallinen asema parani 1800-luvun alkupuolella monella tavalla, ja sitä alettiin käyttää yhä enemmän myös opetuksessa. Kansanrunouden kerääminen osaltaan vahvisti kansallista heräämistä.

Elias Lönnrotin keräämän Kalevalan ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1835. Vähitellen suomen kieli kehittyi sivistyskieleksi ja muun muassa ensimmäiset suomenkieliset väitöskirjat hyväksyttiin vuonna 1858. Venäjän vallan lopulla sortokausien aikana suomen kieli ja suomalainen identiteetti olivat jälleen uhattuina, mutta Suomen itsenäistyminen vuonna 1917 lopetti tämän ajanjakson ja mahdollisti suomen kielen aseman ja suomenkielisen kulttuurin kehittämisen ennennäkemättömällä tavalla.

Suomen kielen säilyminen ja kehittäminen on ollut ihmeellinen saavutus, jonka eteen sukupolvi toisensa jälkeen on tehnyt työtä. Nyt suomen kieli on monipuolinen sivistyskieli niin tieteessä kuin taiteessa. Tätä työtä meidän ei pidä unohtaa, vaan jatkaa tulevaisuuteen. Vastikään mm. suomen kielen lautakunta on esittänyt aiheellisesti huolensa suomen kielen syrjäytymisestä erityisesti englannin kielen paineessa. Siniset ovatkin esittäneet kielipoliittisen toimenpideohjelman laatimista suomen kielen vahvistamiseksi.

Silti mikään ulkoinen uhka ei voi suomen kieltä ja suomalaisuutta syrjäyttää, kunhan vain itse arvostamme omaa identiteettiämme ja kulttuuriamme. Suomalaista identiteettiä ei olisi voinut syntyä ilman suomen kieltä, eikä Suomen itsenäisyys taas olisi ollut mahdollista ilman suomalaista identiteettiä. Suomen kieli on meidän suomalaisten yhteinen aarteemme, jonka säilyminen rikastaa samalla koko maailman monimuotoisuutta.

Hyvää itsenäisyyspäivää!