Kreikasta liikkeelle lähtenyt euroalueen talouskriisi sai sunnuntaina uuden käänteen, kun EU-maat julkistivat massiivisen vakautuspakettinsa. Piikki on nyt lainaa tarvitseville valtioille auki 750 miljardiin euroon saakka.

Ensimmäisenä päivänä markkinat reagoivat tietoon hyvin, luottamus näyttää toistaiseksi palanneen. Nyt on kuitenkin aivan ensisijaisen tärkeää, ettei Euroopassa hetkeksikään pysähdytä onnittelemaan itseämme täpärästä pelastumisesta.

Vakautuspaketti ei itse asiassa pelasta mitään, se vain lykkää romahdusta tarjoamalla entistäkin enemmän lainarahaa jo ennestään ylivelkaisille maille. On tietysti mukavaa, että pörssikurssit taas nousevat ja Etelä-Euroopan maat saavat lainaa matalammalla korolla, mutta nämä asiat eivät ratkaise todellisia ongelmia. Nyt on saatu vain pieni hengähdystauko, todennäköisesti viimeinen, laittaa asiat oikeasti kuntoon.

Eurooppalainen velkarahaan perustuva elämäntapa on tiensä päässä. Nykyinen talouskriisi ei ole enää niinkään pankkilaitosten finanssikriisi, vaan vähintään yhtä paljon hyvinvointivaltioiden kriisi – syyllisiä olemme me kaikki, eivätkä vain ”ahneet” pankinjohtajat ja keinottelijat. Etuisuuksia on yksinkertaisesti maksettu kansalaisille enemmän kuin on ollut varaa, myös Suomessa. Mikään muu ei nykyistä kriisiä voi ratkaista, kuin etuisuuksien karsiminen ja/tai verojen korottaminen. Mitään kivutonta ratkaisua, jossa kukaan ei luovu mistään, ei ole olemassa.

Olen monien muiden tapaan saarnannut hyvinvointivaltion kriisiä jo vuosia. On yksinkertaisesti mahdotonta, että vuosi vuodelta edut aina kasvavat ja velvollisuudet vähenevät. Kaikki eivät voi saada järjestelmältä enemmän kuin antavat, ei vaikka se olisi kuinka mukavaa ja pehmeiden arvojen mukaista. Kreikka ehti ensimmäisenä siihen pisteeseen, johon kaikki Euroopan valtiot ovat matkalla, siis nekin jotka nyt takaavat muiden lainoja.

Muutoksen niin asenteisiin kuin politiikkaan on tultava, ja sen on tultava heti. Aika on lopussa. Taantumukselliset ammattiyhdistykset ja eräät puolueet tulevat tietenkin vastustamaan kaikin keinoin järkevimpiäkin ehdotuksia talouden tasapainottamisesta. Tämä vastarinta on vastuullisten poliittisten päättäjien kestettävä. Surkeaa vain on, ettei nykyinen hallitus taida laittaa tikkua ristiin asioiden korjaamiseksi. Kuten eläkeiän noston kanssa nähtiin, poliittinen tahto ei riitä, ja nyt vaalitkin ovat jo niin lähellä, ettei mielessä enää ole muuta kuin kampanjat ja gallupit.

EU:n vakautuspaketti ei todellisuudessa ollut vakautuspaketti. Lisävelan ottaminen ei ole vakautta. Todellinen vakautus on tapahtunut silloin, kun euromaiden tulot ja menot on saatettu tasapainoon ja velkoja päästään jopa lyhentämään.