Vaalilupausten viuhuessa poliitikoilta usein unohtuu, että hyvinvointi perustuu työn tekemiseen eikä rahan jakamiseen. Hyvinvointia syntyy, kun vaihdamme työsuorituksia keskenämme tai myymme suomalaisia tuotteita ulkomaille.

Ahkeruus on hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Vapaa-ajalla teemme mitä haluamme. Työajalla teemme jotain sellaista, jota myös joku muu haluaa – ja haluaa niin paljon, että on valmis maksamaan siitä.

Aika on rahaa ja raha vastaavasti aikaa. Siis jonkun työaikaa.

Pohditaan vaikka sukutilan jatkajaa. Kun samaa maatilaa on viljelty sukupolvesta toiseen, syntyy väistämättä kokemus, ettei maatila ole vain omaisuutta, vaan monen sukupolven työn tulos.

Sama kokemus on yrittäjällä perheyrityksestään tai itse rakentamastaan firmasta, jonka eteen hän on vuosia tehnyt työtä aamusta iltaan. Sama kokemus on palkansaajalla säästämästään rahasta, kodistaan tai kesämökistään. Sama kokemus on kaikilla, jotka ovat tehneet työtä eli antaneet elämäänsä sen eteen, mitä heillä on.

Sekä yhteiskunnan että hyvinvoinnin perusta on siis aina yksilön työ. Jos rahan, ajan ja työnteon yhteyden unohtaa, kuva totuudesta vääristyy. Syntyy harhakuva itsestään syntyvästä hyvinvoinnista, jota voi jakaa rajattomasti. Todellisuudessa kaikki palvelut ja etuudet, joita valtio lupaa, on joku yksilö työllään tehnyt.

Poliitikkojen on siksi aina muistettava, ettei heidän hallinnoimansa raha tule tyhjästä, vaan se on kansalaisten – siis sinun – työtä, aikaa ja elämää, jota pitää kunnioittaa.

Siniset kannattaa matalampaa työn verottamista, jotta työn tekeminen kannattaa aina. On moraalisesti oikein, että työstä palkitaan. Samalla yhteiskunnan palvelujen rahoituspohja vahvistuu. Sinisten mielestä sosiaaliturvajärjestelmä pitää yksinkertaistaa perusturvaksi, jonka päälle sitten voi tienata omalla työllään enemmän kuin nyt. Tällä keinolla kannustinloukut poistuvat ja työllisyysaste nousee. Kutsumme järjestelmää käänteiseksi tuloveroksi.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *