Eduskunnassa käydään tällä viikolla keskustelua ja äänestyksiä valtion ensi vuoden budjetista. Budjettikeskustelu on malliesimerkki siitä, mikä politiikassa on vialla. Se on puhtaasti puoluepoliittista teatteria. Nykyisen vaalikauden kieltämättä ikäviä leikkauksia arvostellessa on hyvä muistaa, että viime hallituksen toimesta leikattiin mm. koulutuksesta ja puolustusvoimilta.

Erityisen paljon syytöksiä on kuultu koulutusleikkauksista. Kyllä, niitäkin on jouduttu tekemään, mutta myös edellisellä vaalikaudella. SDP:llä oli edellisessä hallituksessa sekä valtiovarain- että opetusministerin salkku, mutta koulutuspanostusten sijaan SDP:n johdolla koulutukseen ajettiin miljardiluokan leikkauksia. Leikkausten lisäksi edellinen hallitus jätti perinnöksi velkaisen maan, jota nykyhallitus on onneksi kyennyt pelastamaan.

Toinen asia, joka saa budjettikeskustelun tuntumaan teatterilta on opposition ja erityisesti Antti Rinteen johtaman SDP:n puheet siitä, että heidän varjobudjetissaan esittämä vaihtoehto on hallituksen budjettia oikeudenmukaisempi, vähentää velkaantumista, korjaa ilmastonmuutoksen ja tuo maahan tasa-arvon.

SDP väitti vaihtoehtobudjetissaan vuodelle 2019 ottavansa yli 500 miljoonaa euroa vähemmän velkaa hallituksen talousarvioon verrattuna. Kerroin marraskuussa, että SDP:n varjobudjetti on valebudjetti. Nyt demarit ovat sen viimeistään osoittaneet, kun budjettiäänestysten kautta siirrytään tupailtapuheista valtiopäivätekoihin.

Antti Rinteen johtama SDP on jatkuvasti aliarvioinut useiden keskeisten panostustensa kustannukset. Esimerkiksi Rinteen eläkelupauksia tai maksutonta toisen asteen koulutusta ei esitetyillä summilla pystytä toteuttamaan. Demareiden budjettiin esittämistä talousarvioaloitteista löytyy myös useita liikenneinfraesityksiä, joita ei ole ollenkaan mainittu tai huomioitu varjobudjetissa. Pelkästään kahden suurimman esityksen yhteissumma on hieman vajaa 250 miljoonaa euroa eli ihan pienestä epäjohdonmukaisuudesta ei ole kyse. Haluaako demarit näitä hankkeita vai ei? Ilmeisesti vastaus on sama kuin Antti Rinteellä oli vaalitenteissä metsähakkuisiin: Rinteen mukaan hakkuita pitää samalla lisätä ja vähentää.

Tulopuolella demareiden esityksillä luodaan tyhjillä puheilla tyhjästä rahaa. Talousarvioaloitteita ei tulopuolelle ei ole jätetty käytännössä ollenkaan. SDP:n budjettimietintöön jättämässä vastalauseessa on kyllä tulopuolenkin lausumaehdotuksia, mutta monista puuttuvat summat ja esim. Sitran kassan tyhjennystä ei mainita ollenkaan. Moni SDP:n toimista toki onkin sellaisia, ettei niistä virallisiksi valtiopäivätoimiksi olisikaan.

Yhteenvetona: Tällä viikolla oppositio huutaa, ettei pidä leikata mistään (velkaantumisesta välittämättä), vaikka itse omalla vuorollaan leikkasivat mm. koulutuksesta. Hallituksessa talouden realiteetit pitää ottaa huomioon, jos ei haluta syödä lastemme pöydästä. Viime kuussa SDP väitti varjobudjetissaan, että vaikka heidän esityksissään rahaa jaetaan surutta, niin valtion velkaantuminen hallituksen budjettiin verrattuna kuitenkin pienenisi. Sekä meno- että tulopuolen osalta demareiden vaihtoehto ei kuitenkaan ole realistinen, laskelmat eivät täsmää. Antti Rinne on joko epärehellinen tai laskutaidoton – tai molempia.