Suomi on korporatistinen maa, jossa suuryrityksillä ja etujärjestöillä on perinteisesti ollut laaja rooli päätöksenteossa. Paitsi kolmikannalla, myös muilla etujärjestöillä ja jopa yksittäisillä suuryrityksillä on ollut perinteisesti merkittävä rooli lainsäädännössä. Eikä vain työmarkkina-asioissa, vaan kaikessa lainsäädännössä.

Eräs esimerkki tällaisesta takavuosilta on Lex Nokia, jossa lainsäädäntöä muutettiin yhden yrityksen tarpeisiin. Lakia ei lopulta edes koskaan sovellettu, mutta sen voimaantulo oli osoitus siitä, minkälaista valtaa suuryritykset vanhojen puolueiden Suomessa käyttävät.

Suuryritysten suuri valta ei ole ihme. Yli tuhat henkeä työllistävissä yrityksissä on töissä neljäsosa kaikista Suomen työntekijöistä ja kymmenen suurinta yritystä tuottaa yksin jopa 7% Suomen bruttokansantuotteesta. Suomen kymmenen suurinta vientiyritystä taas vastaavat jopa kolmasosasta koko maan tavaraviennistä. Suuryrityksillä on siis erittäin suuret taloudelliset resurssit.

Pääosa uusista työpaikoista syntyy kuitenkin pieniin yrityksiin. Kymmenen suurimman yrityksen työllistämien ihmisten määrä on itse asiassa vain pudonnut viime vuosina, koska kansainväliset jättiyritykset siirtävät herkästi toimintaansa ja työpaikkoja sinne, missä taloudellinen hyöty on suurimmillaan.

Pienyritykset ovat Suomen talouden rattaiden rasva ja dynamiikan luoja. Niissä työllistetään suomalaisia ja niistä toivottavasti kasvaa joskus uusia suuryrityksiä. Kilpaillessaan suuria korporaatioita vastaan ne tarvitsevat kuitenkin apua. Suuryritykset pärjäävät kyllä itsekin, mutta pienet yritykset tarvitsevat pientä tukea päästäkseen kukoistamaan.

Siksi Sinisen yrittäjyysohjelman sininen lanka on pienyrittäjän aseman parantaminen. Me haluamme ottaa käyttöön pienet ensin -periaatteen, jonka mukaan kaikessa lainsäädännössä huomioidaan paremmin nimenomaan pienten yritysten asema. Suuryritysten lobbarit ovat lainsäätäjien pöydässä muutenkin.

Haluamme, että julkinen sektori velvoitetaan paremmin huolehtimaan pienyritysten eduista kilpailutuksissaan sekä ottaa Suomen EU-puheenjohtajakauden teemaksi pienyritysten säätelytaakan keventämisen Euroopassa.

Nyt suurin osa julkisista kilpailutuksista valuu suurille yrityksille ja esimerkiksi sosiaali- ja terveysalaa hallitsee muutama jättiyritys. Usein syy tähän on jo kilpailutuksen suunnittelussa. Jos kilpailutettavat kokonaisuudet ovat valtavan kokoisia, niihin voi osallistua vain jättimäiset yritykset. Kilpailutusten pilkkominen osiin parantaa pienyrittäjän asemaa.

Otetaan esimerkiksi koulukyydit. Kunnan kannalta helpointa olisi kilpailuttaa kaikki koulukyydit kerrallaan. Näin yhdellä sopimuksella ja hinnalla saadaan hoidettua kaikki kyydit. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että kilpailutukseen osallistuvalla yrityksellä pitää olla resurssit järjestää ehkäpä satoja kuljetuksia joka päivä.

Jos kyydit kilpailutettaisiinkin esimerkiksi koulu kerrallaan, kilpailutukseen voisi osallistua myös pienet yritykset. Kunnan kannalta tämä olisi hankalampaa ja aiheuttaisi varmasti jonkin verran lisäkuluja hankintaosastoille, mutta kyse on tärkeästä arvovalinnasta, johon on löydyttävä rahaa.

Sininen tulevaisuus on pienyrittäjän puolue. Muita yrittäjyysohjelmamme teemoja ovat mm. yrittäjien eläkejärjestelmän kehittäminen, myöhennetty progressiivinen yhtiöverotus (eli ns. Viron kaltainen yritysveromalli) ja arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostaminen.