Suorittaakseen Suomessa yliopistotutkinnon jokaisen opiskelijan on liityttävä oman yliopistonsa ylioppilaskuntaan. Pakollista jäsenyyttä ei voi perua eikä keskeyttää ilman, että opinnotkin keskeytyvät. Ylioppilaskunnat perivät jäsenmaksua, joka vaihtelee yliopistoittain noin 100 ja 150 euron välillä.

Siniset esittää, että ylioppilaskuntien jäsenyydestä on tehtävä opiskelijoille vapaaehtoista.

Pakkojäsenyydestä luopuminen edistäisi opiskelijoiden yksilönvapauksien toteutumista ja tasa-arvoa. Korkeakouluopiskelijat ovat nykyisin pakkojäsenyyden suhteen epätasa-arvoisessa asemassa. Ammattikorkeakouluissa ei ole ylioppilaskuntien kaltaista pakkoon perustuvaa järjestelmää, mikä onkin oikein.

Ylioppilaskunnat ovat ottaneet roolin puoluepoliittisena toimijana, antaen lausuntoja muihin kuin opiskelun edunvalvontaan liittyviin kysymyksiin. Opiskelu tai opiskelijan asema ei parane poliittisilla kannanotoilla esimerkiksi turvapaikkapolitiikkaan, laittomasti maassa oleviin tai kehitysyhteistyöhön.

Poliittiset kannanotot tekevät pakkojäsenyydestä erityisen ongelmallisen. Yliopisto-opiskelija joutuu maksamaan lompakollaan puoluepolitiikan ajamisesta ja usein ihmettelemään, kuinka ylioppilaskunnan johto väittää lausunnoillaan edustavansa hänen ajatuksiaan.

Pakkojäsenyys on muinaisjäänne, jolle ei ole päteviä perusteita. Käytännössä pakkojäsenyydestä luopuminen tarkoittaisi, että opiskelijaterveydenhuolto eriytettäisiin ja sille asetettaisiin oma maksu. Sen sijaan opiskelijatapahtumista, opiskelijalehdestä ja puoluepolitikoinnista maksaisivat vain ne, jotka tahtovat maksaa. Jos jotakuta ei innosta ylioppilaskuntien jäsenyys, voisi hän säästää rahansa esimerkiksi itse opintojensa edistämiseen.

Vapaaehtoisen jäsenyyden myötä ylioppilaskunnille syntyisi kannustin toimia niin hyvin, että opiskelijat tahtovat siitä vapaaehtoisesti maksaa. Toki opiskelijoiden mahdollisuudet osallistua yliopiston päätöksentekoon turvattaisiin myös jatkossa.