Suuresti kunnioittamani Harvardin yliopiston historian sekä Harvard Business Schoolin professori Niall Ferguson lateli maanantaina The Times -lehden kolumnissaan tähän asti realistisimman kuvauksen Euroopan unionia koettelevasta pakolaiskriisistä. Suosittelen lukemaan alkuperäisen kirjoituksen, mutta yksinkertaistaen Fergusonin ajatukset ovat seuraavat:

  • Tulevaisuuden historioitsijat tulevat näkemään vuoden 2015 pakolaiskriisin sytykkeenä koko Euroopan unionin hajoamiselle. Brexit tullaan tulevaisuudessa näkemään ainoastaan yhtenä ensimmäisistä oireista kohti kiihtyvää hajoamiskehitystä.
  • Perinteisten puolueiden yritys yhdistää hyvinvointivaltio ja avoimet rajat on tuomittu epäonnistumaan. Maahanmuutto vähentää yhteiskuntien solidaarisuutta ja tekee korkeisiin veroihin ja tulonsiirtoihin perustuvista järjestelmistä tulevaisuudessa mahdottomia.
  • Eurooppalaiset työmarkkinat eivät ole onnistuneet työllistämään maahanmuuttajia, ja maahantulijoiden määrä, etenkin Afrikasta, tulee väestönkehityksellisistä syistä kasvamaan massiivisesti tulevaisuudessa.
  • Siirtolaisuutta Euroopassa ja Yhdysvalloissa ei voi verrata keskenään. Eurooppa ei ole sulatusuuni vaan siirtolaisuus sirpaloittaa ja hajottaa sitä. Fergusonin sanoin kyse on fuusion sijaan fissiosta.

Tämän kehityskulun päässä on hyvin erilainen Eurooppa, jossa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema olisi nykyistä paljon heikompi. Fergusonin ennustus on synkkä ja silti realistinen – mutta myös vältettävissä.

Kuten me Siniset toistuvasti olemme ehdottaneet, on luotava järjestelmä, jossa koko turvapaikkaprosessi siirretään EU:n ulkopuolelle. Tämä olisi paras keino torjua turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä. Näin toimimalla vapautuisi myös huomattavasti resursseja todellisten hädänalaisten auttamiseen.

Mahdotonta, on meille toistuvasti väitetty, mutta järki saattaa silti vihdoin olla voittamassa. Vastikään vuodettujen asiakirjojen mukaan EU:ssa on nyt suunnitteilla tämän suuntainen ratkaisu, jossa turvapaikkahakemukset käsiteltäisiin esimerkiksi Pohjois-Afrikkaan perustettavissa käsittelykeskuksissa. Tätä ajatusta Suomenkin kannattaa tukea voimakkaasti!

Maahanmuutto on tällä hetkellä keskeisin eurooppalainen poliittinen teema, suoranainen kohtalonkysymys hallituksille muun muassa Italiassa ja Saksassa. Jos EU-maiden valtapuolueet eivät suostu järkeistämään vanhentunutta maahanmuuttopolitiikkaansa, äänestäjät korvaavat heidät (hyvästä syystä) sellaisilla, jotka suostuvat.

Euroopassa onkin noussut esiin uudistusmielisiä johtajia, jotka ymmärtävät, mihin maahanmuuttokriisi voi johtaa. Saksan Horst Seehofer, Itävallan Liittokansleri Sebastian Kurz ja Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen ovat hyviä esimerkkejä.

Nyt on korkea aika käydä toimeen. EU on viimeisellä rannalla, jolla unionin tulevaisuus voidaan pelastaa. Tai paremminkin EU:n on vaikutettava viimeisellä rannalla, jolla unioni voidaan pelastaa. Tuo ranta on Pohjois-Afrikassa.