Sininen tulevaisuus -yhdistyksen (joka sittemmin eteni puolueeksi) perustamisesta on tänään päivälleen vuosi. Valtava määrä työtä on takana. Lähdimme liikkeelle pelkkänä eduskuntaryhmänä, ilman rahoitusta, ilman kenttäorganisaatiota. Edes nimeä ei ollut valmiina, saatikka minkäänlaista suunnitelmaa. Ne harvat jotka yhä väittävät, että oli olemassa jokin ennakkosuunnitelma, valehtelevat räikeästi.

Nyt vuotta myöhemmin olemme rakentaneet maan kattavan piiriorganisaatioiden verkon, keränneet puolueen perustamiseksi vaadittavat kannattajakortit, tehneet kymmenittäin poliittisia avauksia ja perusteellista ohjelmatyötä. Meillä on visuaalinen ilme, kotisivut ja jäsenille yhteinen sähköinen keskustelualusta.

Kaikki tämä on tehty ilman puoluetukea ja samalla täysipainoisesti hallitustyötä jatkaen. Olisi ollut tuhoisaa päästää sosialistit hallitukseen vuosi sitten. Olimme sitoutuneet hallitusohjelman hyviin tavoitteisiin ja halusimme viedä ne maaliin. Siniset varmisti hallitukseen jäämisellään Suomen vuosi sitten vasta orastaneen talousnousun. Vuodessa on saatu noin 50 000 uutta työpaikkaa ja paljon muita hyviä uudistuksia, kuten vapaampi alkoholilaki. Talous ja vienti ovat kunnossa, velkaantuminen taittuu. Suomi tulee vuoden päästä jäämään seuraavalle hallitukselle kiistattomasti paremmassa kunnossa kuin itse sen saimme.

Sininen liike on aatteellinen. Nimenomaan käytännön tulokset yhteisen hyvän edistymisestä ovat meille tärkeitä. Vastustajamme ja median kommentaattorit irvailevat gallupeista ja kertovat viisaina, ettei uudella liikkeellämme ole menestyksen mahdollisuuksia. Kiitos paljon, mutta ensinnäkään puoluepolitiikka ei ole meille ensisijaista, toisekseen kaikki uuden puolueen haasteet olivat kyllä ennakolta tiedossamme.

Kilpailu vuosisataisten vanhojen puolueiden koneistojen kanssa on uudelle tulokkaalle totta kai kova urakka, etenkin kun aloittaa aivan tyhjästä ja ilman puoluetukea. Jotta menestys on mahdollista, vaaditaan malttia. Kannatuksemme on nyt samaa luokkaa kuin Perussuomalaisilla oli 8 vuoden toiminnan jälkeen vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, joissa itsekin olin ensi kertaa mukana nuorena idealistina.

Kaikki sanoivat tuolloin, ettei toivoa menestyksestä ole. Uskoin, että oli. Samoin uskon ja tiedän nyt olevan.

Olemme tehneet valtavan työn puoluettamme rakentaessa. Kiitos siitä kaikille aktiiveillemme ja niille monille kansalaisille, jotka ovat meitä kannustaneet eteenpäin! Kaikkialla länsimaissa on suuri kaipuu politiikan toimintatapojen parantamiseen ja yhteiskunnallisiin uudistuksiin.

Me Siniset tarjoamme Suomessa rakentavan vaihtoehdon maamme uudistamiseen – perinteisten arvojen pohjalle. Meitä eivät ohjaa edunvalvontaryhmät. Me emme puoluepolitikoi. Me sanomme suoraan niin kuin asiat ovat.

Rakennetaan yhdessä Suomesta maailman vaurain ja vapain maa! Se on Sininen aate ja tämän aatteen tiellä jatkamme. Tervetuloa mukaan jos haluat muutosta – se on mahdollista kun uskot siihen.

 

7 Responses to Siniset 1 v

  1. Sinikka sanoo:

    Onnea yksivuotiaalle! Taidankin lähettää jäsenhakemuksen tulemaan.

  2. Reijo Tossavainen sanoo:

    On useita syitä, miksi siniset eivät menesty
    – ei ole rahaa
    – ei ole aktiivijäseniä
    – ei ole paikallisorganisaatiota
    – kansalaiset eivät ymmärrä loikkareita
    – puuttuu oma poliittinen agenda

    Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen suurin osa aktiiveista tekee johtopäätöksiä. Osa laittaa rukkaset naulaan ja osa siirtyy muihin puolueisiin ellei jo sitä ennen ole niin tehnyt. Loput toteavat, että enää ei ole mitään tehtävissä.

    En vieläkään ymmärrä puolueen hajoamista. Sanotaan sinisten taholta, että syynä näkemyserot. Väite on perätön, sillä tosiasiassa esim. kepussa pohjoisen lestadiolaiset ja etelän citykepulaiset ovat paljon kauempana toisistaan. Samoin kokoomuksen perinteisten arvojen kannattajat ja punaviherliberaalit.

    Näin ollen en näe muuta ymmärrettävää selitystä kuin poliittisen kokemattomuus ja hillotolppa.

  3. Sinikka sanoo:

    Mitä Sinisillä ei ole, se pitää hankkia. Niin ne on tehneet muutkin puolueet. Näitä ns. vihollisia sen sijaan on näköjään tullut ihan hankkimatta, mutta niitähän on kaikilla puolueilla.

  4. Lari sanoo:

    Tämä on kiinnostavaa. ”Meitä eivät ohjaa edunvalvontaryhmät.”

    Tuosta aiheesta on toivottavasti tulossa ainakin hyvät ja kattavat ison kuvan keskustelut. Toivottavasti rauhan, rakkauden ja molemminpuolisen ymmärtämisen nimissä. Tässä yksi lähestymiskulma isoon kuvaan:

    ”Puolueiden todelliset arvot ja arvopohjat esiin” – kesäkuu 8, 2018

    ”Puolueiden todellisia arvoja ja arvopohjia on mitattu tosielämässä 1990-luvulta alkaen.”

    – –

    ”Aika pienillä kannatusprosenteilla meitä suomalaisia hallitaan. SOT – hallituspuolueiden todellinen kannatus on lukkiutunut alle 25 prosenttiin! Oppositiopuolueiden totuusleikkuroitu kannatus hipoo taas 40 prosenttia!

    Eikä tuossa vielä kaikki.

    Eri gallupeissa epäröivien ja nukkuvien osuus on vakiintunut 35 – 40 prosentin välille. Joten vapaata äänestäjäpotentiaalia piisaa puolueille.”

    – –

    ”Yli kymmenen vuotta sitten; uutisvirrassa kerrottiin hurjia lukuja työvoiman tarpeesta Suomessa: ”Suomi tarvitsee kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2020 mennessä” – Taloussanomat 27.5.2008.

    Joten on mielenkiintoista seurata, nouseeko Maastamuutto vs. Maahanmuutto myös Suomen kaikkien seuraavien vaalien pääaiheeksi?”

    Lue aiheesta lisää Suomi 2017-blogista:
    https://suomi2017.wordpress.com/2018/06/08/puolueiden-todelliset-arvot-ja-arvopohjat-esiin/

  5. SvenskaTalandeBättreFolk sanoo:

    Hurra, Sininen Tulevaisuus är Sininen Menneisyys efter valet. Bara att sticka hem och läsa mer ”pakkoruotsi” 🙂
    Smurfarna skall akta sig för svenskspråkige Gargamel, lika bra att hoppa i graven så slipper man alla personliga problem och alla andra slipper se och höra ert eviga gnäll.

  6. Sinikka sanoo:

    Kappas! Tove Janssonin Haisulikin kävi kommmentoimassa. 🙂

  7. kadotkaa sanoo:

    Ja kaiken tämän jälkeen nyt vuoden päässä nautitaan 1,5% kannatuksesta. Unhodit myös mainita petturuuden leiman, minkä saitte lähtiessänne ministeripuolueeseenne.

    Lisäksi aivan suoraan kusetat taas jankkaamalla, ”että mitään ei suunniteltu”. Tätä toistamalla pidät myös (ex)äänestäjiäsi tyhminä.

    Viime viikolla luopiokollegasi Elo vahingossa lehdessä möläyttikin, että ”päätös loikkaamisesta oli tehty jo aiemmin”, Itsekin taisit lipsauttaa saman tyylisen freudilaisuuden taannoin. Kusettamisessa ongelma on se, että kusettaja unohtaa mitä on kusettanut, ja puhuu siksi myöhemmin ristiin.