Mediassa on arvosteltu (esimerkiksi HS pääkirjoitus 21.2.) hallitusta siitä, että sen linja EU:n rahoituskehyksiin on ristiriitainen ja epäselvä. Tässä kohden olen hallituksen saamasta kritiikistä samaa mieltä. Linjauksessa tavoitellaan samaan aikaan sekä Brexitin kokoista vähennystä EU:n rahoituskehysten kokonaistasoon, että lisää maatalous- ja koheesiotukia. Ja sitten yritetään vielä varmistaa, että EU:lle jaetaan lisärahaa uusia tehtäviä varten. Jokaiselle jotakin ja kaikkea kaikille.

Siniset vaativat, että Brexitin aiheuttamaa aukkoa EU-budjetissa ei lähdetä paikkaamaan – ei ainakaan suomalaisten rahoilla. Hallitusohjelman mukaisesti EU:n nettomaksuosuutemme tulee säilyä kohtuullisena ja oikeudenmukaisena. Kotimaassa ei leikattu ja sopeutettu sen tähden, että voisimme maksaa EU:lle enemmän. Pienempi EU, pienempi budjetti: on siis leikattava EU:n menoja.

Hahmottelin taannoisessa kirjoituksessani muutamia ilmeisiä leikkauskohteita Euroopan unionin rahoituskehykseen. Ehdotin, että lakkauttamalla Euroopan alueiden komitean säästäisimme tinkimättä mistään välttämättömästä lähes sata miljoonaa euroa vuodessa (96 meur 2018). Lopettamalla europarlamentin Strasbourgin istunnot säästäisimme vielä huomattavasti enemmän.

On kuitenkin selvää, etteivät tämän kaltaiset leikkaukset yksin riitä, koska Brexitin vaikutus seitsenvuotiseen rahoituskehykseen on kokoluokaltaan 185 miljardia euroa. Hallintomenojen leikkaus on oikea, mutta itsessään riittämätön toimenpide. Hallintokustannusten lisäksi myös EU:n jäsenmaille maksamia tukia on joltain osin leikattava.

Suomen yksiselitteinen kansallinen etu on leikata nimenomaan EU:n koheesiovaroja mahdollisimman paljon. EU-johtoinen koheesio tulee Suomelle käsittämättömän kalliiksi. Suomen maksuosuus EU:n budjetista on viimeisen seitsemän vuoden ajan ollut noin 1,6% mutta EU:n koheesioon käyttämistä varoista olemme saaneet vain 0,48%. Eli käytännössä jokainen EU:n koheesiorahastoihin siirretty suomalaisen veronmaksajan euro palauttaa Suomeen vajaat 30 senttiä.

Koheesiovarojen vähentyminen ei tietenkään saa tarkoittaa sitä, että nyt EU:n koheesiovaroilla tuetut kohteet unohdettaisiin kokonaan, tai edes että niiden tukia leikattaisiin. Sen sijaan on siirryttävä kokonaan kansallisiin tukiin. Jos koheesiorahoitus leikattaisiin EU-budjetista ja kansallistettaisiin, voisimme helposti kasvattaa suomalaisten kohteiden tukia, kun 70% suomalaisten maksamista rahoista ei menisi ulkomaille, vaan saisimme käyttää omat rahamme omaksi hyväksemme.

Suomen ei kannata harjoittaa EU:ssa valtioiden välistä sosialismia, eikä suomalaisesta veronmaksajasta saa tehdä Brexitin maksumiestä. Iso-Britannian ero on siksi huomioitava EU:n rahoituskehyksessä täysimääräisesti (mikä todetaan hallituksenkin linjassa yksiselitteisesti), ja johdonmukaisesti ajatellen tässä voidaan onnistua vain leikkausten kautta.

EU:n tulee keskittyä sen keskeisimpiin toimintoihin eli talouskasvun edistämiseen ja sisämarkkinoiden luomiseen, ja jättää jäsenmaiden omien asioiden hoito niiden omalle vastuulle. Tämä on Sininen EU-linja ja se on Suomelle hyvä.