Asumisoikeus on kulkenut pitkän tien ilman, että sen alkuperäinen tavoite olisi toteutunut. 1990-luvun alussa taloudellisen kurimuksen Suomessa hallitus ja eduskunta katsoivat ajankohtaiseksi pelastaa rakennusalan yrityksiä ja tarjota työttömyyden takia asuntonsa menettäville kansalaisille kohtuuhintaista asumista.

Monet ajattelivat pohjoismaisen asumisoikeusjärjestelmän olevan sopiva ratkaisu ongelmaan: asukkaiden houkutteleminen talojen pääomasijoittajiksi oli onnistunut muissa pohjoismaissa antamalla asukkaille mahdollisuus omistaa talonsa asumisoikeusyhdistystensä kautta, miksei siis myös Suomessa?

Suurten rakennuttajien painostuksessa lain pykälät taipuivat ja eduskunnan tahto ei toteutunut sellaisena, kuin se oli alun perin tarkoitettu. Suomessa asumisoikeusasunto tuli tarkoittamaan pohjoismaisen käytännön vastaisesti rakennuttajayhtiön omistamaa taloa, jossa asukkailla ei ollut sananvaltaa, huolimatta eduskunnan vuoden 1990 lausuntojen linjauksista, joiden mukaan aso-kohteiden tulisi kuulua asukkaiden yhteisöille.

Nykyään lähes jokainen asumisoikeusasunto on rakennuttajayhtiöiden omistuksessa, vaikka niiden tekemät pääomasijoitukset kohteisiin ovat minimaalisen pieniä. Kaiken lisäksi ASO-kohteiden asumiskustannukset voivat olla jopa korkeammat kuin yksityisillä vuokramarkkinoilla.

Eniten nykyisestä tilanteesta hyötyvät yhtiöiden taustalla olevat suursijoittajat ja omistajat, kuten yleishyödyllistä tehtävää toteuttavat ammattiyhdistysliitot, jotka kotiuttavat jättimäisiä verottomia osinkoja vuosittain.

Mitä siis tehdä järjestelmälle, joka on asukkaille kallis, ei anna heille juurikaan sananvaltaa suhteessa yhtiöihin, eikä takaa asukkaalle oman kodin omistajuutta? ASO-järjestelmää ja sen valuvikoja on yritetty parantaa aikaisemminkin, mutta jokaisessa uudistuksessa asukas on ollut sivuosassa. Myös nykyisen hallituksen ohjelmassa linjataan ASO-järjestelmän parannuksesta. Uuden lain päämääränä tulisi olla kohtuuhintaisten asumisen turvaaminen, ei ASO-järjestelmän asumisturvan heikentäminen.

Yhteisöllinen, hintasäädelty omistus olisi oikeudenmukaisin ja tasa-arvoisin malli, joka vastaisi eduskunnan alkuperäistä tahtoa lain luonteesta – pysyvää, edullista, omakustannushintaista, omistusasuntoon verrattavaa ja perinnöksi annettavaa kotia.

Siniset eivät tule tukemaan sellaista lakiuudistusta, joka heikentäisi asumisoikeusasukkaiden asumisturvaa, eikä parantaisi asukasyhteisön todellista mahdollisuutta puuttua yhteisöä koskeviin päätöksiin. Siniset seisovat tarvittaessa yksin sellaisen esityksen tiellä, joka pahimmillaan tarkoittaisi ASO-järjestelmän asumisturvasta luopumista.

 

Blogin viidennettä kappaletta päivitetty 19.2.2018.