Ihmisillä on politiikasta usein kielteinen mielikuva, joka saa heidät tuntemaan koko politiikan vieraaksi, vaikka siinä päätetään juuri heidän asioistaan ja rahoistaan. Miksi tuo mielikuva sitten on niin vaikea muuttaa? Koska se on monelta osin oikea. Julkaisen tammikuun aikana 4-osaisen blogisarjan siitä mikä politiikassa on vialla, ja miten sen tulisi muuttua.

Kansalaiset toivoisivat hallituksilta yleensä huomattavasti nopeampaa toimintaa. Kriisiaikoina tämä on erityisen toivottavaa, mutta myös muuten. Kansalaisia turhauttaa kun he haluaisivat ripeitä toimenpiteitä, että he saavat kuulla lähinnä puhetta hyvistä aikeista. Tästä syntyy mielikuva, että poliitikot ovat itse asiassa toimintakyvyttömiä.

No niinhän me usein olemme. Tai suorastaan toimivaltuuttomia.

Voin kokemuksesta kertoa, että myös kansan valitsemana päättäjänä usein turhauttaa, jos ongelmat ja ratkaisut ovat tiedossa, mutta toimivaltuudet puuttuvat. Pienen maan tulisi olla uudistumiskykyinen ja hallinnoltaan joustava, mutta todellisuudessa Suomen hallituksen ja eduskunnan liikkumatilaa on viime vuosikymmeninä rajattu aivan omilla ratkaisuilla monin tavoin.

Ensinnäkin paljon valtaa on annettu Euroopan unionille. Euroopan unioni tuottaa jatkuvasti suuret määrät kansallista päätöksentekoa ohjaavaa ja rajoittavaa sääntelyä, joka on kansallisen lainsäädäntömme yläpuolella. Pienen Suomen on hyvin vaikea saada muutoksia EU-sääntelyyn. Esimerkiksi maatalouteen, maahanmuuttoon ja ympäristökysymyksiin liittyvä sääntelyä on voimakkaasti EU:n ohjaamaa. Jopa niinkin pienet yksityiskohdat kuin vaikkapa kellojen kesäaikaan siirtäminen voivat olla EU-sääntelyyn kirjattuja, ja siten muodollisesti Suomen hallituksen toimivaltuuksien ulkopuolella.

Toisekseen Suomen jäsenyys myös eurojärjestelmässä tuo meille paljon vastuita ja rajoittaa vaihtoehtojamme. Valuuttajärjestelmään liittyy paljon taloudellista ohjausta ja omasta valuutasta luopuminen on siirtänyt kansallista päätöksentekoamme kansainväliselle tasolle.

Kolmanneksi Suomessa on perinteisesti jätetty monia keskeisimpiä työelämään ja siten yhteiskuntaan vaikuttavia päätöksiä työmarkkinajärjestöjen neuvoteltaviksi. Elinkeinoelämän keskusliitto vastinparinaan ammattiyhdistysliike sopivat parhaansa mukaan palkoista ja monista muista kansalaisille keskeisimmistä kysymyksistä. Nämä edunvalvontajärjestöt myös lobbaavat voimakkaasti poliittisia puolueita toimimaan tavoitteidensa mukaisesti.

Neljänneksi hallitusten toimintamahdollisuuksiin asettaa rajoja perustuslaki, johon on viime vuosina surullisen kuuluisasti törmännyt monikin uudistus. Uudistuksia tehdessään hallitus tietysti kuuntelee perustuslakia tuntevia virkamiehiä ja asiantuntijoita, mutta näiden näkemykset ovat usein ristiriitaisia tai sitten he eivät halua lausua niitä lainkaan etukäteen. Viimeisen tulkinnan eri lakialoitteiden perustuslaillisuudesta tekee eduskunnan perustuslakivaliokunta. Näin ollen hallitus ei siis voi varmuudella tietää aloitteidensa perustuslaillisuutta etukäteen. Perustuslakivaliokunta kuuntelee päätöksiä tehdessään tarkkaan Suomen noin tusinaa akateemista perustuslakiasiantuntijaa, joilla täten on valtavasti valtaa tulkita asioiden laillisuutta Suomessa.

Viidennen, lähinnä henkisen esteen uudistumiselle muodostaa usein media, joka ei kyllästy äänekkäästi vaatimaan uudistuksia ja sitten vielä äänekkäämmin vastustamaan niitä. Kauhistelu ja pelon kaupittelu kaiketi kerää otsikoille paremmin klikkauksia kuin vaikeiden uudistusten perusteiden avaaminen.

Lisäksi on koko joukko yksittäisiä asioita, joissa kansan tahto ei toteudu, koska monet sinänsä inhotut asiat jäävät vaalitilanteessa vielä suuremmiksi koettujen kysymysten alle. Minkä tahansa epäkohdan säilymisestä on yleensä jollekin taholle merkittävä etu, kun taas sen korjaamisesta on tavalliselle kansalaiselle vain rajallinen hyöty. Näin ollen epäkohdan ylläpitämistä lopulta puolustetaan voimallisemmin kuin sen korjaamista. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi pakkoruotsi, kansanedustajien sopeutumiseläkkeet ja monet muut rahalliset etuudet.

Edellä kuvatussa vallan jakamisen ja kiihkeän edunvalvonnan ristipaineessa tukevakin enemmistöhallitus saattaa monessa kohden havaita itsensä voimattomaksi päättämään asioista haluamallaan tavalla. Olen joskus kuvannut tilannetta siten, että jos kuvittelet koko poliittisen kentän jalkapallokentäksi, hallitus pelaa siinä keskiympyrän kokoisella alueella. Sieltä on vaikea potkaista maalia.

Jos sinä haluat muutosta, sinun täytyy vaatia sitä ja äänestää sen puolesta. Siniset kieltäytyvät edunvalvontajärjestöjen talutusnuorasta ja rahoista. Vastustamme vallan keskittämistä Brysseliin ja erityisesti EU-liittovaltiota. Emme hyväksy eurojärjestelmän nimissä tapahtuvaa jäsenmaiden talouspolitiikan rajoittamista tai verovarojemme siirtämistä toisiin jäsenmaihin. Haluamme myös muuttaa perustuslain tulkintatapaa tehokkaammaksi siten, että varmuus asioiden perustuslaillisuudesta on saatava jo aikaisemmassa vaiheessa lainsäädäntöprosessia.

 

9 Responses to Miksi Suomen politiikassa ei saada mitään aikaan

  1. […] tulevaisuuden puheenjohtaja Sampo Terho arvostelee blogikirjoituksessaan rahaliitto euroa. Hän sanoo, että euro rajoittaa Suomen vaihtoehtoja ja tuo mukanaan paljon […]

  2. Jan sanoo:

    Sampo. Itsehän istut hallituksessa, jossa EK:lla on enemmän valtaa kuin koskaa ennen. On turhaa sanoa, että ollaan etujärjestöistä vapaa kun ne ovat aina mukana vaikuttamassa oli mikä puolue tahansa hallituksessa.

  3. ongelmaverkostot sanoo:

    Ok. Valtaa ei pidä niinkään hallitus vaan EU, euroyhteisö, EK ja ammattiyhdistykset. Ja media.

    Näistä media on se, jonka ei pitäisi toimia siten kuin se nyt toimii. Se ei ole puolueeton. Se ei ole asiantunteva. Siellä näyttää olevan tiukka sanavapaudensuodatin. Onko sinisillä aikomusta perustaa oma toimiva, suorapuheinen nettimedia? Sellainen, joka voisi haastaa keskusteluun myös muita tahoja?

    Entä sitten perustuslakiasiantuntijat? Tuomaristo ei ole sen puolueettomampaa kuin mediakaan. Esimerkiksi pakkoruotsin kohdalla pitäisi jonkin ministeriön pystyä tilaamaan selvitys siitä, mitkä kohdat lakien ja asetusten viidakossa on uusittava, jotta voidaan palata tilanteeseen vuonna 1968, jolloin peruskouluun ei suunniteltu pakkoruotsia, jolloin yliopistoissa useimmilla aloilla ei ollut virkapakkoruotsia ja jolloin yksittäiseltä virkamieheltäkään ei todistusta pakkoruotsista edellytetty. Tämä ei voi olla täysin mahdoton tehtävä juristikunnalle – mutta sitä ei vaan kukaan opinnäytteenäkään tee.

    Haluan nostaa esille vielä epäonnistuneet lausuntokierrokset. Miksi ihmeessä meillä edelleen katsotaan, että erilaiset puolipoliittiset järjestöt voivat antaa lausuntoja eri aiheista, kun niiden johtajat kuitenkin ovat menossa politiikkaan ja joutuvat varmistelemaan omien taustajoukkojensa intressejä sekä toisaalta varmistamaan oman yhdistyksensä mahdollista rahoitusta. Nyt ollaan tilanteessa, jossa juuri kukaan ei tuota lainvalmisteluun aitoa asiantuntemusta.

    Ja sitten tieteentekijät. Siellä on käynyt sama vahinko. Varmistellaan apurahoja ja poliittisia verkostoja. Rahoitusta löytyy nollatutkimuksille, joissa yritetään pyöritellä liturgiasta muka tieteellistä tietoa. Rahoitusta ei löydy kriittisille näkemyksille tai ihan vain todellisuuden tilanteiden ja tarpeiden kartoitukselle.

    Valitettavasti meillä koko koulutuksessa kilpailu on arvo, ei totuudenrakkaus. Tämä tuottaa jatkossakin puliveivareita eri tasoille ja tahoille.

    Millä sitten avataan tämä onneton kierre? Jatkuvalla avoimuudella?

  4. Oto sanoo:

    Teillä sinisillä on todella järkeviä juttuja ja harkitsen jopa äänestäväni teitä. Valitettavasti media saa teidät näyttämään todella haaleilta, joilla ei ole enää näkyvää kantaa yhtään mihinkään. Tämä on valitettavaa, jos katsoo massan silmin.
    Toinen asia..Perustuslaki on kansalaisten suoja, johon kuuluu tärkeä yksityisyyden suoja. Kun sitä aloitetaan muuttaa, niin seuraavat hallinnot sitä nakertavat, kuten on käynyt Yhdysvalloissa, Venäjällä, Kiinassa, Turkissa jne jne Näissä maissa voi vakoilla ketä tahansa, milloin tahansa ja ilman lupaa. Eli tulevaisuudessa osataan ennakoida äänestys käyttäytymistä yms yms.. Tämä kehitys alkoi ”kansallisen turvallisuuden nimissä” Katso mikä on sen tulos. Ei yksityisyyttä! Nyt moni ei uskalla ilmaista poliittisia mielipiteitä edes keskustelupalstoilla, koska pelkäävät sakko rangaistuksia ”vihapuheesta”. Noh onneksi tämä tiedustelulaki ei mene sellaisenaan läpi perustuslakivaliokunnassa.
    Vähän vaikea uskoa, että kyse ei ole massavalvonnan ensiasteista, koska teknologia on siihen mahdollinen. Olisi aika naivia olettaa toisin, siis todella naivia. Tiedättekö, että minkälaisen perinnön olette jättämässä seuraaville sukupolville? Menestystä seuraaviin vaaleihin.
    “Those who give up liberty for security deserve neither.” -Benjamin Franklin

  5. Jan sanoo:

    Lopettaisit politiikan kokonaan. Itse teit melkein 10 vuoden ajan tiivistä yhteistyötä Halla-ahon kanssa ja suojelit häntä ihan milloin tahansa. Sitten yhtäkkiä päivässä mielipide muuttui. Samalla EU:sta tuli sinulle hyvä asia.

  6. näin on sanoo:

    Politiikasta puuttuu yhteiskunnallinen kokonaisnäkemys.
    Suomen osalta pitää tietysti sanoa, että puuttuu myös todellinen tässä ja nyt näkemys Suomen tilasta.

    Politiikkaa tehdään kuin hölmöläisten peiton jatkamista: paikkailla vähän sieltä ja täältä, otetaan pois pala jostain ja lisätään pala johonkin. Ihan hölmöä hommaa. Ja sama jatkuu vuodesta toiseen ja hallituksesta toiseen.

    Ei mikään ihme, että Suomi (ja maailma) kulkee kriisistä kriisiin, eikä mitään tolkullista synny.

    Ihan hyvä, että Terho kirjoittaa näistä asioista.

  7. Jukka Mattsson sanoo:

    Mitä Terho tarkoitti MTV:n uutisissa kun puhui hallituksen päätösvallan kasvattamisella? Hänen mainitsema ”tukeva kansalaisten valitsema enemmistöhallitus” olisi syy hallitusvallan kasvattamiseen.

    Muuten hyvä mutta faktantarkastusta hän voisi tehdä. Uskoakseni moni miettii miten siniset pysyivät hallituskumppaneina? Tuskin tuon mainitun tukevan kansalaisten valinnan johdosta.

  8. Tor-Erik sanoo:

    Jukka Mattsson, Smurfen menar att Finland kommer att betala, men man ljuger för eget folk. Vi har och har haft dåliga politiker som inte kan göra bra beslut, skiter i eget folk osv. Sipliä och Terho är inga undantag.
    Varför skulle avgifterna bli mindre om EU blir mindre? Kanske på längre sikt men inte inom den närmaste framtiden.
    Att påstå att EU kommer att bli en federalstat är falskt och är i princip omöjligt. Smurfen borde diskutera mera med Herr Torvalds 🙂

  9. asf asdf sanoo:

    ”Perussuomalaiset kieltäytyvät edunvalvontajärjestöjen talutusnuorasta ja rahoista. Vastustamme vallan keskittämistä Brysseliin ja erityisesti EU-liittovaltiota. Emme hyväksy eurojärjestelmän nimissä tapahtuvaa jäsenmaiden talouspolitiikan rajoittamista tai verovarojemme siirtämistä toisiin jäsenmaihin.” Tiedänkin ketä äänestää ensi vaaleissa. Halla-aho pääministeriksi!