Sininen tulevaisuus ehdotti perjantaina, että lukiolain uudistuksen myötä Suomen lukioissa pitäisi toteuttaa kielivapaus, eli muuttaa ruotsin opiskelu vapaaehtoiseksi. Kieliopintoja ei vähennettäisi, vaan nuorille annettaisiin mahdollisuus valita joko ruotsi tai vaihtoehtoisesti jokin muu kieli. Ylioppilaskirjoituksissahan ruotsin suorittaminen on jo nyt vapaaehtoista.

Ehdotuksemme saamat vastaukset osoittavat, kuinka päättäväisesti pakkoruotsin puolustajat välttelevät asiakeskustelua. Kielivapauden puolesta esitettyihin järkiperusteluihin ei edes pyritä vastaamaan. Erityisen vaikeaselkoinen oli RKP:n puheenjohtaja Henrikssonin lausunto, jonka mukaan ruotsin kielen pakollisuus tulee säilyttää, koska ”Suomi tarvitsee vähemmän ummehtunutta nationalismia ja enemmän yhteyksiä maailmaan.”

On vaikea hahmottaa, miten vaikkapa ranskan tai saksan lukeminen ruotsin sijaan vähentäisi yhteyksiämme maailmaan. Ja mitä nationalismiin tulee, niin ruotsihan on Suomen kansalliskieli. Eikö pienen kansalliskielen pakko-opetus suurten maailmankielten kustannuksella nimenomaan ole ”ummehtunutta nationalismia”?

Ruotsin kielen asema ei heikkenisi lukio-opintojen vapaaehtoisuuden myötä. Kaikki halukkaat lukisivat ruotsia edelleen ja entistä motivoituneemmassa joukossa. Haluttomat puolestaan eivät opi ruotsia nykyisilläkään pakkojärjestelmillä. Lukio-opintojen vapaaehtoisuus ei myöskään heikennä ruotsin perustuslaillista asemaa tai ruotsinkielisille taattuja palveluja.

Kielikeskustelu jatkuu, mutta etenee valitettavan hitaasti. Uudistuksia tehdään, kun yhteiskunta muuttuu. Tämä koskee niin perhevapaita, terveydenhoitoa kuin koulutustakin. Kielikeskustelussa ovat kyseessä nuorten tarpeet aina vain kansainvälisemmässä työelämässä.

Toivotan hyvää ruotsalaisuuden päivää ja rakentavaa jatkoa kielikeskustelulle.

 

106 Responses to Pakkoruotsin puolustajat välttelevät asiakeskustelua

  1. Pakkoruotsi on riesa ja rasite ja ruotsinkielisten etujen edellytys sanoo:

    Kerrataan pakkovirkaruotsin ja virkojen ruotsivelvollisuuden lyhyt historia!

    Ihmiset eivät näytä muistavan, että kaikkia akateemisia koskeva pakkovirkaruotsi tuli viimeisenä:
    – 1970-luvulla monilla yliopistoaloilla ei ollut mitään virkapakkoruotsia, ei tuntiakaan ruotsinopintoja.
    – Pakkovirkaruotsi opintoviikkoineen tuotiin asetuksella tutkinnonuudistuksessa 1978 ja tuli voimaan kaikille vasta 1980-luvun puolivälissä.
    – Ammattikorkeatutkinnot määriteltiin vasta 1990-luvulla ja silloin niihinkin ujutettiin pakkovirkaruotsi.
    – Ja sitten 2005 kielitaitolaissa määriteltiin ruotsivelvollisuus koskemaan yksilöä hallinnossa eikä hallinnonalaa.

    Koko järjestelmä tehtiin, jotta olisi vaikeampi purkaa pakkoruotsia alemmilta tasoilta. Näin seurauksesta tuli syy ja nyt pakkoruotsia perustellaan näillä virkapakoilla ja ruotsivelvollisuudella, jotka siis tulivat pakkoruotsin jälkeen ja ovat pelkästään paperille laadittuja poliittisia vaatimuksia.

  2. Född2språkig sanoo:

    Et vissihin olet vieläkään lukennut historia läksysi…

  3. Pakkoruotsi on riesa ja rasite ja ruotsinkielisten etujen edellytys sanoo:

    F2S Suomalaisilla on suomalainen historia – mutta ennen kaikkea suomalaisuus on tulevaisuutta – siinä on monia sävyjä, monia uusia kieliä ja merkittävä maahanmuuttjakulttuuri, mutta ennen kaikkea se on tulevaisuus, jossa meitä yhdistää tämä maa, suomen kieli ja hyväntahtoinen kunnioitus muita kohtaan. Tervetuloa mukaan!

  4. Pakkoruotsi on riesa ja rasite ja ruotsinkielisten etujen edellytys sanoo:

    Nyt Terholla ja muilla kielivapauskokeilun taustavoimilla olisi julkitulkinnan paikka. Mitä tarkoittavat perustuslakivaliokunnan kommentit?

    https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/PeVL_44+2017.aspx

    ”toisen kotimaisen kielen opetus on valiokunnan mielestä myös osa kokonaisuutta, jolla turvataan kielellisten oikeuksien toteutumista.”

    Tässä siis todetaan pakkoruotsin perusteeksi palvelupakko – kenen tulkinta tämä on ja pitääkö tätä sietää?

    ”Valiokunnan mukaan kielikertomus osoittaa, että tarvitaan pitkän tähtäimen toimenpiteitä turvaamaan sitä, että viranomaiset kykenevät myös käytännössä tarjoamaan palveluja ruotsin kielellä. Eräs tällainen toimenpide voisi olla ruotsin kielen opetuksen resurssien lisääminen kaikilla koulutusasteilla”

    Kokeilun vastapainoksi siis lisätään ruotsinopetuksen resursseja kaikilla koulutusasteilla? Kuinkas tässä näin kävi?

    ”Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, ettei ehdotettu lainsäädäntö ole hyvin sopusoinnussa niiden valiokunnan aikaisempien kannanottojen kanssa, jotka koskevat valtioneuvoston kielilainsäädännön soveltamista koskevia kertomuksia. —”

    Onko siis poliittisesta liturgiasta tehty ohje, jolla estetään pakkoruotsin purkaminen?

  5. Jan sanoo:

    Sammolle voin kertoa, että ei kiinnosta. Te olette itse tuhonneet kaikki keskustelu pakkoruotsista kun sillä 1,3 prosentin kannatuksella ei kauheasti tee mitään.

  6. Pakkoruotsi on riesa ja rasite ja ruotsinkielisten etujen edellytys sanoo:

    Se, että ihmisillä ei ole tietoa, on valtava ongelma.

    Esimerkiksi

    – Koska vapautuksia esim. dysleksikoille tai kielitaidottomille maahanmuuttajille on ollut mahdoton saada (ja se hakuprosessi on koululle eli vastuuopettajalle työläs), vapautuksia ei juuri haeta. Oppilaan kielitaito voi olla niin heikko ja taustatiedot niin kateissa, että vasta puolen vuoden jälkeen tulkin avulla selviää, ettei uusi oppilas ole lukenut lainkaan ruotsia alemmilla luokilla – mutta istuu tunneilla ihmettelemässä. Silti hänet vedetään erityisopetuksen viitosilla läpi koulun. Ei haeta vapautusta, koska kokemus on, ettei vapautuksia saada.

    – Preppasin tutun OAJ:n edustajan näillä tiedoillani ja kerroin, miten Helsinki oli nostanut kolmanneksella pakkoruotsin tunteja. Tästä viisastuneena tämä edustaja osallistui keskusteluun korkean tason kokouksessa, missä kaikki minun sanomani kierrettiin ja tuo edustaja selitti minulle, että hänelle oli selitetty, ettei ruotsin tuntimäärä suinkaan noussut vaan se levitettiin useammalle vuodelle. Toki näin tuntijaossa, mutta Helsinkipä nosti itse tuota ruotsin tuntimäärää ottaen sen valinnaisainekiintiöstä, jolloin uudessa opetussuunnitelmassa jo valmiiksi karsitut valinnaisainetunnit vähenivät entisestään. Kenttä ei siis tiedä edes tätä – edunvalvonta on niin pirstaloitunut, ettei yksinkertaisesti tiedetä, mitä on tapahtunut.

    – Ihmiset eivät kerta kaikkiaan tiedä, ettei missään maailmassa ole pakkoruotsimme kaltaista järjestelyä eikä esimerkiksi virkapakkokieliä kaikille akateemisille.

    – Ihmiset eivät edes tiedä, ettei meilläkään ollut 70-luvulla virkapakkoruotsia useimmissa korkeakoulututkinnoissa, että koko jatkumo (virkapakko yliopisto, virkapakko amk, virkamiesten kielitaitolaki) tehtiin pikkuhiljaa vuosien 1978-2004 pönkittämään pakkoruotsia ja sellaista täysin irrationaalista perustuslain tulkintaa, että ruotsinkieliset palvelut hoidetaan pakkoruotsilla.

    Tietämättömyys pitää pakon pystyssä!

    Siksi tämä RKP-folktinget-verkoston vaikeneminen ja median/poliitikkojen liturgiapläjäykset on se vahvin linja pakkoruotsin jatkamisessa.

    Jokin riittävästi säätiörahoituksesta riippumaton taho voisi julkaista näistä tietoiskuina.

    Tosin, tapa jolla kielten ja kansainvälisyyskasvatuksen opetusneuvosten avoimet kirjeet hesarissa vaiettiin, näyttää, ettei tietoa ole helppo saada läpi.