Tänään ilmestyy kirja Perussuomalaisten hajoamisesta ja Sinisten synnystä, mikä arvatenkin vielä kertaalleen nostaa keskusteluun erilaiset näkemykset tapahtumien kulusta ja eri toimijoiden motiiveista. Palaan siksi vielä kertaalleen tähän aiheeseen ja ennen kaikkea uuden liikkeemme Sinisen tulevaisuuden ideaan.

Entisen puolueeni koko puheenjohtajisto ja samalla suunta vaihtui kesäkuisessa puoluekokouksessa hyvin ikävässä ilmapiirissä. Samoin nopeasti kävi ilmi, ettei Perussuomalaisilla uuden johdon alaisuudessa enää ollut mahdollisuutta hallitusyhteistyöhön. Ei nykyisellä hallituspohjalla ja tuskin millään muullakaan. Oli tehtävä joko hyppy tuntemattomaan tai sitten jatkettava liikkeessä, joka näytti suuntaavan yhden asian ikuiseksi oppositiopuolueeksi. Oli päätettävä haluaako tehdä elämäntyönsä vaikuttamalla vai valittamalla.

Päätös oli kipeä mutta vaihtoehtoja ei ollut. Puoluetuet, 20 vuotta rakennettu puolueorganisaatio ja helppo uudelleenvalinta saivat jäädä, oli pakko siirtyä eteenpäin. Oli otettava iso riski ja hyväksyttävä edessä oleva valtava työmäärä. Eduskuntaryhmän enemmistö tunsi samoin ja näistä lähtökohdista perustin Sinisen tulevaisuuden yhdessä muiden Perussuomalaiset jättäneiden edustajien kanssa. Sittemmin joukkoomme on ilmoittautunut jo moni muukin aktiivinen kansalainen.

Nyt jälkikäteen katsoen hajaannus oli lopulta parhaaksi kaikille osapuolille. Näin kaikki voivat täydestä sydämestä jatkaa itsensä ja omatuntonsa näköisen politiikan tekemistä. Kaikki varmasti jatkossakin puolustavat yhtä lailla Sinisissä kuin Perussuomalaisissa juuri niitä asioita, joita ovat luvanneet ja joista ovat  kiinnostuneita. Kukaan ei luopunut aatteestaan, vaan vie sitä eteenpäin tavallaan.

Siniset ovat uudistusmielinen ja isänmaallinen liike. Haluamme lopettaa puoluepolitikoinnin ja keskittyä tulosten tekemiseen. Uskomme kansainvälisyyteen, mutta puolustamme aina Suomen ja suomalaisten etua. Edistämme kaikin keinoin yrittäjyyttä ja ajamme työn verotuksen keventämistä, jotta työn tekeminen kannattaa.

Uudelta puolueelta kysellään tietenkin paljon, mikä teidät erottaa muista. Hallituskumppaneista ja useimmista puolueista Siniset eroaa siinä, että meillä ei ole taustallamme edunvalvontajärjestöjä, jotka rahoittaisivat tai ohjaisivat toimintaamme. Me ratkomme ongelmia puhtaasti aatteemme ja järkemme ohjaamina. Haluamme Suomen EU- ja maahanmuuttopolitiikkaan suurempia uudistuksia kuin hallituskumppanimme. Yrittäjyydestä puhuessamme painotamme pienyrittäjyyden merkitystä.

Oppositiossa olevasta vihervasemmistosta meidät erottaa perustavanlaatuisesti se, että me haluamme purkaa sosialismia ja ylisääntelyä, sekä madaltaa verotusta. RKP:stä meidät erottaa kielipoliittinen linjamme, me ajamme kielivapautta kaikille koulutusasteille. Kristillisistä eroamme siinä, että vaikka olemmekin arvoiltamme perinteinen liike, pidämme uskonnon ja politiikan erillään.

Perussuomalaisista meidät erottaa se, että olemme yhteistyökykyisiä ja pystymme siten ajamaan asioitamme myös hallituksessa, joka Suomen politiikassa on ainoa paikka saada aikaan käytännön tuloksia. Keskitymme myös laajempaan agendaan, eikä aikamme kulu möläytysten tai oikeusjuttujen julkiseen puimiseen, mikä aiemmin vei minultakin Perussuomalaisten ryhmänjohtajana merkittävän osan työajasta ja -energiasta.

Onko uudelle puolueelle sitten kysyntää? Länsimaissa esiintyy suurta turhautumista politiikkaan ja ihmiset etsivät uusia vaihtoehtoja. Vaikka elintaso on korkeampi kuin koskaan, ihmiset aistivat, että asiat ovat monelta osin kehittymässä huonoon suuntaan. Siniset haluaa ratkaista tulevaisuuden ongelmia ennakkoluulottomasti, isänmaallisesti ja inhimillisesti.

Muutos on välttämätöntä, mutta muutos on tehtävä hallitusti ja myös pitkän aikavälin seurauksia harkiten. Ratkaisu kestävälle hyvinvoinnille ja vakaalle yhteiskunnalle ei löydy hallintokoneistoista eikä byrokratioista. Ratkaisu löytyy ihmisistä, meistä kaikista. Kun ihminen kehittyy, myös yhteiskunta kehittyy. Yhteiskunnan pitää siksi ennen kaikkea tarjota yksilölle mahdollisuuksia kehittyä ja tehdä hyvää.

Siksi perustettiin Sininen tulevaisuus.

 

5 Responses to Sinisten tarina

  1. Jan sanoo:

    Sampo,

    -Teit tiivistä yhteistyötä Halla-ahon ja nuivien kanssa
    -Liityt maahanmuuttokriittisen liikkeen
    -Hyväksyitte nuivat mukaan puolueeseen.
    -Ette koskaan erottaneet nuivia kohujen ja tuomioiden jälkeen, vaikka olisi vuosia sityen voitu hyvin tehdä.
    -Annoitte Halla-ahon laatia hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman
    -Annoitte nuivien kasvaa rauhassa
    -Korostitte, että uuden puheenjohtajan mukaan mennään, eikä puolue hajoa.
    -Sanoit, että et eroa Halla-ahosta mitenkään.
    -Kerroit, että Eu:sta pitäisi erota.

    Sitten yhtäkkiä tuli täyskäännös ”arvoissa” ja erositte. Olette koko ajan olleet epärehellisiä.

  2. kirjan nimi? sanoo:

    Kuka ko kirjan on kirjoittanut?

    Mikä on kirjan nimi?

  3. Esko Nurminen sanoo:

    Se oli muiden puolueiden ratkaisu, että halla-aholaistunutta puoluetta ei hyväksytty mukaan hallitukseen eikä haluta tuleviinkaan. Hallitus on se paikka, jossa pääsee vaikuttamaan. Kun hallituksen lakiesitys on snnettu, jälkeenpäin on vaikea saada muutoksia välikysymyksellä tai muilla vaikutuskeinoilla. Jokainen puolue haluaa hallitukseen. Niille, jotka ovat olleet ministerinä, se on osaamispääomaa. Näin totesi kolumnissaann esim Antti Rinne, VMn sivuilla hiljattain.
    Ei osannut Jussi Halla-aho ajatella oikein, kun kuvitteli voivansa johtaa hallituspuoluetta Brysselistä. Tärkeää on siis nähdä kriittisesti ja monelta kantilta laajasti ei vsin Sinisten vasn persujen omaakin toimintaa.

  4. uuvatti mikä uuvatti vaikka voilla paistais sanoo:

    Entisen puolueeni koko puheenjohtajisto….. Oli päätettävä haluaako tehdä elämäntyönsä vaikuttamalla vai valittamalla.

    -jo meikäläisenkin tasoinen ymmärtää, että lyhyeksi jää vaikuttaminen valtakunnanpolitiikassa, ja se on meikäläiselle epäselvää missä olette pystyneet vaikuttamaan tähänkään mennessä.

    Sittemmin joukkoomme on ilmoittautunut jo moni muukin aktiivinen kansalainen.

    -kuten gallupitkin osoittavat

    Kaikki varmasti jatkossakin puolustavat yhtä lailla Sinisissä kuin Perussuomalaisissa juuri niitä asioita, joita ovat luvanneet ja joista ovat kiinnostuneita. Kukaan ei luopunut aatteestaan, vaan vie sitä eteenpäin tavallaan.

    -pakko todeta yksinkertaisuuteni, kun en ymmärtänyt äänestyskopissa mitä puhuit kun kyse oli lupauksianne, aatteestasi ja miten viet niitä eteenpäin.

    Haluamme lopettaa puoluepolitikoinnin ja keskittyä tulosten tekemiseen.

    -jos tulosten tekeminen on, että ”kaikki käy”, niin OK.

    Siniset eroaa siinä, että meillä ei ole taustallamme edunvalvontajärjestöjä, jotka rahoittaisivat tai ohjaisivat toimintaamme.

    -voi voi, vai on teitä ohjailtu, varmaan kerroitkin siitä äänestäjille ennen vaaleja, mut piru kun meni meikäläiseltä ohi korvien.

    Onko uudelle puolueelle sitten kysyntää?

    -ei ainakaan uuvateista. Taidat elää loppupeleissä tällä hetkellä mielikuvitusmaailmassa, toivottavasti seuraavat vaalit tuovat takaisin todelliseen kylmään arkeen.

    Me ratkomme ongelmia puhtaasti aatteemme ja järkemme ohjaamina.

    -jos ajatellaan aatetta, että aate on yleisesti ajatus, mieleenjohtuma, jonka tarkoitus on esim. kehittää ongelmaan ratkaisu.

    -siihen olette kyllä ratkaisun löytäneen, ja jälleen kerran se on ”kaikki käy”.

    – jos ajatellaan sanaa järki joka tarkoittaa kykyä erityisesti vaativiin älyllisiin toimintoihin, ajattelu- ja käsityskykyä.

    -siihen on kyllä matkaa

    Näin kaikki voivat täydestä sydämestä jatkaa itsensä ja omatuntonsa näköisen politiikan tekemistä.

    -hitaasti sykkii sydän ja omaatuntoa ei ole

    Perussuomalaisista meidät erottaa se, että olemme yhteistyökykyisiä ja pystymme siten ajamaan asioitamme myös hallituksessa.

    -jälleen törmäämme niihin kahteen sanaan ”kaikki käy”

    Siniset haluaa ratkaista tulevaisuuden ongelmia ennakkoluulottomasti, isänmaallisesti ja inhimillisesti.

    -mikä sana noista käy harjoittamaanne politiikkaan, että köyhät kyykkyyn

    Yhteiskunnan pitää siksi ennen kaikkea tarjota yksilölle mahdollisuuksia kehittyä ja tehdä hyvää.

    -niinhän se pitäisi ja mikäli tarkoitat, että esim.takinkääntö on sitä, pakko on ylpeänä todeta, että siinä olette onnistuneet

    Ei muuta kuin menestystä seuraavissa vaaleissa. Kyllä noilla näytöillä sitä pitäisi tullakkin, kuten kaikki tietävät olet suoraselkäinen, äänestäjiä kunnioittava Suomen kansalainen ja pidät siitä kiinni minkä lupaat äänestäjille, eikä vallanhimo ja perseennuoleminen kuulu sanavarastoosi.

  5. Tärkeää sanoo:

    En epäile sinisten kykyä yhteistyöhön, mutta epäilen muitten toimijoitten motiiveja. Otan esiin kaksi kielipoliittista niittiä viime päiviltä.

    Pakkoruotsin kritiikki venäläismielistä?

    Tänä aamuna meni aamukahvi väärään kurkkuun, kun selasin Iltalehden nettisivuja:

    ”Valtiollisen turvallisuuskomitean ennakointiverkosto [MIKÄ TÄMÄ ON? EI LÖYDY NIMELLÄ!] on laatinut laajan selvityksen, jossa tuodaan esiin Venäjän tavoitteet ja tavat, joilla Venäjä mahdollisesti pyrkii vaikuttamaan Suomessa tammikuussa käytäviin presidentinvaaleihin. —
    – ’Ahvenanmaan separatismin’ narratiivin (kertomus) ja kielteisen julkisuuden lietsominen suomenruotsalaisia vastaan.
    – Myös pakkoruotsikeskustelu aktivoitaneen myötämielisen ehdokkaan toimesta.
    —”
    http://m.iltalehti.fi/politiikka/201710282200493416_pi.shtml

    Mitä tämä on? Pakkoruotsin kritiikki leimataan nyt venäläismielisyydeksi? Ja jonkin kovin viralliselta tuntuvan tahon analyysissä, josta ei kuitenkaan löydy lähdettä?

    Pakkoruotsin kritiikki ei kuulu sananvapauteen?

    Muutama päivä sitten Yle julkaisi kymmenen sananvapausvideota (esimerkiksi kouluja varten), joissa käsiteltiin sananvapauden vastuullista käyttöä. Yksi videoista käsitteli sitä, mitä ruotsinkielisistä saa sanoa. Ohikulkijat pantiin lukemaan jonkin anonyymin nettipalstan tekstejä ja kuvattiin heidän reaktioitaan. Mukaan oli otettu ”jag heter Janne” -poloisen parkaisu, että ruotsin kieltä on pakko-opetettu hänelle yhdeksän vuotta. Ikään kuin tämä kritiikki olisi samaa tölvimistä ”en menisi suomenruotsalaisen kanssa treffeille” ja ”ovat niin ylimielisiäkin” kommenttien kanssa. Aiheettomien ja vääristävien rinnastusten käyttöhän on itsessään sananvapauden vastaista.

    Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten mediassa nyt vyörytetään paheksuntaa kielivapauden kannatukselle – ja tätä tekevät ns. viralliset tahot.