Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker julkaisi maaliskuun alussa ns. valkoisen kirjan, joka esitteli EU:lle viisi tulevaisuuden vaihtoehtoa. Valkoisen kirjan laatimisen taustalla on Brexit ja kansallismielisten liikkeiden nousu ympäri Euroopan. Brexit käynnistyi virallisesti keskiviikkona, ja pääministeri May totesi, ettei paluuta enää ole.

Komission maalailema ensimmäinen skenaario olisi käytännössä jatkamista entiseen malliin. Toinen skenaario korostaa keskittymistä vain sisämarkkinoihin. Kolmas skenaario perustuu usean nopeuden kehitykseen, jossa halukkaat maat voisivat yhdentyä enemmän kuin muut. Neljäs skenaario korostaa kehitystä, jossa keskitytään tehokkaaseen yhteistyöhön vain muutamalla osa-alueella. Viides skenaario on federalistinen suunta, jossa yhdennytään vauhdikkaasti kaikilla politiikan osa-alueilla.

Komission julkaistua skenaarionsa on Suomessakin käyty vilkasta keskustelua maamme linjasta EU:n tulevaisuuden suhteen. Suomen linja seuraavalle kahdelle vuodelle selviää hallitusohjelmasta. Käytännönläheinen ohjelma korostaa kaupallisen yhteistyön merkitystä, toteaa ettei yhdentyminen kaikilla politiikan aloilla ole tarpeellista, ja painottaa että kansallisen etu yhdistetään eurooppalaiseen etuun ”rakentavan kriittisellä” tavalla. Aiempien hallitusohjelmien juhlapuheet ja korulauseet on jätetty pois.

EU-jäsenyytemme alkutaival oli lapsenuskoista harjoittelua. Epäilemättä kylmän sodan ja suomettumisen ajan traumat antoivat pontta innokkuudelle yhdentyä mahdollisimman nopeasti ja syvästi länteen. Silti tuntuu jälkikäteen häkellyttävältä, että poliitikkojen ja median enemmistö hyväksyi EU-politiikkamme ohjenuoraksi pelkän ehdottoman hokeman ”Suomen on liityttävä kaikkiin ytimiin”.

Tämä sinisilmäinen, järkiperustelut sivuuttava politiikka johti Suomen kansallisen edun kannalta huonoihin ratkaisuihin, aivan erityisesti eurojäsenyyden suhteen. Suomi ryntäsi ilman kansanäänestystä pimeyden ytimeen. Sittemmin paljastui, ettei luvattuja taloudellisia etuja monelta osin syntynytkään, vaan oltiin liitytty federalistien poliittiseen projektiin.

Eurokraatit olivat kuitenkin huomioineet ennalta sen mahdollisuuden, etteivät pelkät hyödyt ehkä vakuuta jäsenmaita pysymään eurossa. Varmuuden vuoksi rahaliitosta eroaminen tehtiin muodollisesti mahdottomaksi, paitsi eroamalla koko EU:sta. Euron perusperiaate on älyllisesti samankaltainen julistus kuin Suomen aiempi EU-linja: ”Euro on peruuttamaton”.

Euroa ei siis käytetä niin kauan kuin siitä on hyötyä, vaan euroa käytetään aina. Näin euromaat lukitsivat itsensä tähän masokistien vankilaan, jossa ne piinaavat toisiaan loputtomilla säännöksillä, sopimuksilla, ohjausjaksoilla, valvonnalla, vakausmekanismeilla, epäsuosituilla tulonsiirroilla ja rangaistusten uhilla. Nykyään eurojäsenyyttä ei edes yritetä puolustaa sen hyödyillä, vaan toteamalla että eroaminen on liian vaikeaa ja pelottavaa.

Suomen ja suomalaisten asennoituminen EU:hun on kypsynyt ja aikuistunut. Olemme oppineet, että olemalla mallioppilas EU:ssa ei saa etuja eikä myönnytyksiä. Reaalipoliittinen kansallisen edun puolustaminen on tälläkin kansainvälisellä forumilla normaalimenettely ja se on oltava myös Suomen linja. EU:n puolestaan tulee keskittyä sisämarkkinoihin ja muuten mahdollisimman harvoihin keskeisiin kysymyksiin, kuten perussuomalaiset aina ovat sanoneet.

Silti kuten Iso-Britannian esimerkki osoittaa, jäsenmailla on oikeus ja mahdollisuus harkita myös koko EU-jäsenyyttään kansallisen etunsa näkökulmasta. On tärkeää Suomessakin olla avoin ajatukselle, että maassamme tullaan uudelleen demokraattisesti mittaamaan EU-jäsenyyden kannatus. Perussuomalaiset tulevat jatkossakin pitämään kansanäänestystä esillä, kuten mm. olen luvannut puheenjohtajakampanjassani. EU on täysin toisenlainen kuin aiemman kansanäänestyksen aikaan, eikä kokonainen aikuiseksi kasvanut sukupolvi saanut tuolloin vielä äänestää lainkaan.

 

One Response to Brexit on alkanut, minne EU suuntaa

  1. Joku Toinen sanoo:

    Mihin suuntaan EU tulee menemään nyt?

    Arvaukseni: Totalitarismiin, missä oman mielipiteen sanominen, jos se ei myötäile virallista politiikkaa, on rikollista. Tällaisestahan on jo esimerkkejä Suomessakin.

    George Orwell oli optimisti.