Komissiossa tämän kevään kuuminta muotia on sääntelyn järkevöittämisestä puhuminen. Näyttääkin siltä, että komissio on vihdoin herännyt tuottamansa sääntelytsunamin aiheuttamiin ongelmiin ja niistä juontuvaan tyytymättömyyteen niin kansalaisten kuin liike-elämän keskuudessa.

Sääntelyn järkevöittämiseksi komissio on aloittanut niin kutsutun REFIT-ohjelman (Regulatory Fitness and Performance), jolla pyritään parantamaan EU:n sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta.  Pyrkimyksenä on yksinkertaistaa EU:n lainsäädäntöä ja vähentää sääntelystä aiheutuvia kustannuksia. Tarkoituksena on komission mukaan varmistaa selkeä, vakaa ja ennakoitava sääntelykehys, jolla tuetaan kasvua ja työllisyyttä.

Komissio on REFIT-ohjelman myötä perunut jonkin verran lainsäädäntöehdotuksia (viime vuonna 53), joiden sisältö on vanhentunut tai joilla ei ole parlamentin ja neuvoston, eli EU:n lakiasäätävien elimien, tukea. Tämä kuulostaa sinänsä hyvältä, mutta vastaamatta jää, miksi komissio alun alkaen on ylipäänsä yrittänyt puskea ulos sellaista lainsäädäntöä, jolle ei löydy tukea kuin lähinnä siltä itseltään.

Lisäksi on mielenkiintoista, että ”selkeään, vakaaseen ja ennakoitavaan sääntelykehykseen, joka tukee kasvua ja työllisyyttä” tarvitaan ylipäätään oma ohjelmansa. Näiden tavoitteiden kun luulisi olevan sisäänrakennettuja kaikessa lainsäädännössä. Vai pitääkö asia käsittää niin, ettei komissio ole aikaisemmin huomioinut tuottamansa sääntelyn kustannuksia ja vaikutuksia Euroopan taloudelle?

Jos REFIT-ohjelma onnistuu vähentämään haitallisen sääntelyn määrää ja järkevöittämään huonosti toimivaa ja kallista sääntelyä, niin tervehdin sitä ilolla. EU:ssa puhe on kuitenkin halpaa ja lupausten suhteen kannattaa noudattaa periaatetta ”uskon kun näen”. Jo tehdyn sääntelyn purkaminen on aina vaikeampaa kuin miltä se kuulostaa, kun käytännöt ovat jo vakiintuneet ja sääntely toimii perustana edelleen jollekin toiselle sääntelylle. Lisäksi huonosti toimiva ja kalliskin sääntely yleensä hyödyttää joitakin tahoja, jotka parhaansa mukaan lobbaavat sen poistoa vastaan.

Kaikkein suurimpana ongelmana näen kuitenkin REFIT:in mittakaavan. 53 poistettua ehdotusta vuodessa saattaa kuulostaa paljolta, mutta luku saa oikeat mittasuhteet vasta kun sitä tarkastelee suhteessa komission lakialoitteiden lukumäärään: viimeisen kymmenen vuoden aikana komissio on tehnyt noin 4500 aloitetta, eli tavallisesti vuositasolla noin neljä tai viisi sataa (nämä numerot ovat yllättävän vaikeita löytää, tämän kirjoituksen laskelmat teki europarlamentin tietopalvelu).

Jos taas tarkastelemme tehtyjen aloitteiden määrää vuodesta 2013, jolloin REFIT-ohjelma virallisesti aloitettiin, niin komissio perui vuosina 2013-14 yhteensä 68 tekemäänsä aloitetta, mutta samaan aikaan teki 800 uutta lisää. Vuoden 2006 jälkeen puolestaan on peruttu yhteensä 293 ehdotusta, joten itse asiassa tahti ei ole REFIT:in myötä vielä mainittavasti kiihtynyt.

Komissio elää sääntelystä. Komission olemassaolon tarkoitus on ollut ja on yhä uuden sääntelyn tuottaminen. Siksi sen uutta roolia sääntelyn keventäjänä on syytä epäillä siihen asti kunnes se tuottaa konkreettisia tuloksia juhlapuheiden sijaan.

 

One Response to Onko komissiosta EU-sääntelyn karsijaksi?

  1. Sama säädösten määrän pöhötauti vaivaa kotoista Suomeammekin. Osin myös ihan kansallisesti luotuna, vaikka EU:sta velvoittavasti tulevat määräykset ovatkin hyvin merkittävässä osassa. Toivottavasti sinä todennäköisenä tulevana kansanedustajana, ja ehkä jopa ministerinä keskityt lainSÄÄDÄNNÖN sijasta jo kertyneen säädösviidakon purkuun?