EU-alueen energiapolitiikka on sekaannuksessa. Uusiutuvien energialähteiden tuki- ja veropolitiikan takia energiateollisuus on muuttumassa toimialaksi, jossa kaikki investoinnit ja tuotanto ovat jollain tavalla tuettuja. Loppujen lopuksi asiakkaat maksavat liikaa ja tietyt tuottajat saavat vähemmän tuloja laskeneiden tuottajahintojen takia. Tämä ei missään nimessä ole johdonmukaista energiapolitiikka.

Lähtökohtaisesti tukipolitiikan tarkoitus on hyväntahtoinen. Valtio tekee ilmastoystävällisestä uusiutuvasta energiasta kilpailukykyistä suhteessa muihin energiantuotantomuotoihin, kuten kivihiileen, öljyyn tai kaasuun takaamalla uusiutuvan energian tuottajalle (esimerkiksi) kiinteän hinnan. Mutta mitä tapahtuu, kun markkinoiden hintapaineet eivät ohjaa tuottajien toimia?

Uusiutuvien tukien toimimattomuudesta hyvä esimerkki on Saksan niin sanottu energiakäänne, tai energiewende, jonka aiheuttamia kustannuksia Saksassa on viime kuukausina karsittu. Muutoksella on ollut vaikutus muun muassa sähkön hinnan nousuun.

Tuulivoimalla tuotetun sähkön tuottajalle luvattu takuuhinta saadaan lisäämällä sähkön hintaan lisämaksu. Eli kun sähkön markkinahinta on luvattua hintaa alhaisempi, maksavat kuluttajat lopulta erotuksen. Näin uusiutuvan energian tuet rahoitetaan kuluttajien kukkarosta ja tuottaja on tyytyväinen.

Saksan vientiteollisuudelle uusiutuvien energialähteiden tukien aiheuttama sähkön hintojen nousu maksoi viime vuonna 15 miljardia euroa. Toisin sanoen, Saksan vienti olisi ollut 15 miljardia suurempi, jos saksalaisyritykset eivät olisi maksaneet sähköstään kansainvälisiä kilpailijoitaan enemmän. Suurimpia maksajia Saksassa olivat raskaan teollisuuden suuret työllistäjät, kuten paperi- ja kemianteollisuus. Tosin pienemmät yritykset maksoivat sähkön lisälaskusta suhteessa suuria enemmän.

Tukipolitiikan ansiosta sähkön kuluttajahinnan todellinen nousu Saksassa on ollut 80 prosenttia vuosina 2010–2013. Saksan liittohallitus arvioi helmikuussa, että noin 7 miljoonaa saksalaiskotitaloutta elää energiaköyhyydessä, eli käyttää yli 10 prosenttia tuloistaan energialaskuun.

Eikä Saksan sähköntuotanto ole energiakäänteen myötä tullut sen puhtaammaksi. Itse asiassa hiilenpoltosta on tullut entistä kannattavampaa ja suurimpina kärsijöinä ovat olleet hiilivoimaloita ilmastoystävällisemmät kaasu- ja ydinvoimalat.

Kannatan Euroopan laajuisia toimivia energiamarkkinoita ja uusiutuvien energiamuotojen laajempaa käyttöä. Mutta markkinoiden tulee perustua markkinatalouteen, ei tukirahalla sosialisoituun tuotantoon. Tällainen tuotanto ei luo uusia työpaikkoja; siis sellaisia työpaikkoja, joilla olisi työllisyyttä kokonaisuudessa lisäävä vaikutus.

Nykyinen tie takaa kuluttajille kalliit ja tuottajille toimimattomat keinotekoiset energiamarkkinat, emmekä silti pääse eroon hiilenpoltosta.

 

2 Responses to Uusi suunta energiapolitiikassa

  1. Dmitri sanoo:

    Täysin epähyväksyttävää lisätä mitään lisämaksuja sähkön hintaan, vain sitä varten, että taloudellisesti elinkelvoton tuuli- ja aurinkoenergia voisi pysyä keinotekoisesti pinnalla. Tuulivoima saastuttaa ympäristön vielä paljon näkyvämmin kuin hiilivoima. Euroopalla kuullaan jo valitusta kun sadat tuuligeneraattorit haittavat maisemia. Entä jos ei tuule? Aurinkokennot ovat edelleen kalliita ja tehottomia, eivätkä toimi yöllä.

    Ratkaisu on jo keksitty – ydinenergia, mutta ei perinteinen uraaniin perustuva ”likainen” ydinenergia, vaan puhdas ja turvallinen Thorium ydinpolttoainekiertoon perustuva energia. Vaatii tetysti suurehkon investoinnin, tutkimukseen, mutta on sen jälkeen energia/ympäristökysymys ratkaistu. Amerikassa ja Kiinassa on jo käynnistetty suuret projektit. Me suomessa voisimme teknologisena maana liittyä mukaan projeteihin – tai tehdä oma.

  2. touko-eno sanoo:

    Niin käsittääkseni uusimmissa arvioissa aurinkovoima saavuttaa hiilivoiman kustannustehokkuuden joskus 2020 tienoolla eikä tälle kehitykselle näy mitään loppua. Tämä siis lämpimissä maissa, joissa ei tarvita kaukolämpöä.

    Nykyään tilanne on jo se, että kesämökeille ei kannata vetää kallista sähkölinjaa.

    Tukipolitiikan eräs iso kysymys on siinä, että minne se raha lopulta valuu. Saksalle kävi vähän nolosti siinä, että markkinoille rynni halvempia Kiinalaisia paneeleita ja Saksalaiset valmistajat olivat konkassa.