Suomalaisuuden Liitto joutui tänä syksynä minun puheenjohtajakauteni kovimman hyökkäyksen kohteeksi. Liittoa syytettiin tiheään tahtiin eri lehdissä mm. ahdasmieliseksi, vihaa lietsovaksi, yksisilmäiseksi, ja vähemmistövihaa nostattavaksi. Syytökset olivat niin rajuja, että haluan nyt kirjoittaa jotain vihasta.

Vanha klisee siitä, että vihan vallassa oleva ihminen muuttuu juuri siksi mitä vihaa, on nähdäkseni paljolti totta. Usein sattuu, että vihastunut ihminen pyrkii mielestään avarakatseisuuden nimissä vaientamaan keskustelukumppaninsa. Hyvin helposti voi myös huomaamattaan vaatia moniarvoisuutta samalla kun itse kieltäytyy tutustumasta erilaisuuteen.

Vihaaminen vaatii silmien sulkemista laajemmalta todellisuudelta, asioiden yksinkertaistamista – siis itsensä tyhmentämistä. Paradoksaalista kyllä, nähdäkseen esimerkiksi poliittisen vastustajan yksinomaan tyhmänä, on itsekin tultava tyhmäksi.

Asian varjopuoli on, että toisen tyhmyys on sinun kuvitelmaasi, oma tyhmyytesi on totta.

Kaikkein vaarallisinta on, kun kiihkeän samanmielinen yhteisö päättää uskotella toisilleen, että heidän tyhmyytensä on älyä, halveksuntansa suvaitsevaisuutta ja kiihkomielisyytensä avarakatseisuutta.

Silloin ollaan kollektiivisen tyhmenemisen tiellä, jolla sanan- ja ajatuksenvapaus tallotaan jalkoihin. Samalla hiljaisesti myönnetään, että keskustelua ei voitu voittaa älyllisesti (mikä yleensä on merkki siitä, että oltiin väärässä). Järki korvataan fanaattisuudella.

Miksi tällainen vastenmielinen vihaideologia kuitenkin niin usein menestyy? Koska ihmisillä on ihmeellisen nautinnollinen tarve huutaa – ja jopa vihata – yhdessä. Yhteinen vihollinen yhdistää, ja jonkun toisen alaspäin osoittelu tuo tympeää itsetyytyväisyyttä ja ylemmyydentunnetta. Mikä parasta, vihansa kohteeseen voi myös projisoida kaiken sen, mitä itsessään inhoaa. Näin tyhmentynyt mieli vapauttaa itsensä pahuudesta.

Parhaiten tämä kaikki onnistuu kieltäytymällä tutustumasta toiseuteen ja ruokkimalla omia harhakäsityksiään sitä kohtaan. Kun vastustaja on mielikuvissa epäinhimillinen, epäinhimillisyys sitä kohtaan on sekin hyväksyttävää – ja jälleen kerran vihaaja on tullut juuri siksi mitä vihasi.

Suomalaisuuden Liitto ei edusta eikä hyväksy tällaista maailmankuvaa. Uudenvuoden lupauksena yritän tulevanakin vuonna ohjata kielikeskustelua järjelliselle pohjalle, mm. kun kansalaisaloite ruotsin kielen vapaaehtoisuudesta viedään eduskuntaan.