Suomalaisuuden Liitto joutui tänä syksynä minun puheenjohtajakauteni kovimman hyökkäyksen kohteeksi. Liittoa syytettiin tiheään tahtiin eri lehdissä mm. ahdasmieliseksi, vihaa lietsovaksi, yksisilmäiseksi, ja vähemmistövihaa nostattavaksi. Syytökset olivat niin rajuja, että haluan nyt kirjoittaa jotain vihasta.

Vanha klisee siitä, että vihan vallassa oleva ihminen muuttuu juuri siksi mitä vihaa, on nähdäkseni paljolti totta. Usein sattuu, että vihastunut ihminen pyrkii mielestään avarakatseisuuden nimissä vaientamaan keskustelukumppaninsa. Hyvin helposti voi myös huomaamattaan vaatia moniarvoisuutta samalla kun itse kieltäytyy tutustumasta erilaisuuteen.

Vihaaminen vaatii silmien sulkemista laajemmalta todellisuudelta, asioiden yksinkertaistamista – siis itsensä tyhmentämistä. Paradoksaalista kyllä, nähdäkseen esimerkiksi poliittisen vastustajan yksinomaan tyhmänä, on itsekin tultava tyhmäksi.

Asian varjopuoli on, että toisen tyhmyys on sinun kuvitelmaasi, oma tyhmyytesi on totta.

Kaikkein vaarallisinta on, kun kiihkeän samanmielinen yhteisö päättää uskotella toisilleen, että heidän tyhmyytensä on älyä, halveksuntansa suvaitsevaisuutta ja kiihkomielisyytensä avarakatseisuutta.

Silloin ollaan kollektiivisen tyhmenemisen tiellä, jolla sanan- ja ajatuksenvapaus tallotaan jalkoihin. Samalla hiljaisesti myönnetään, että keskustelua ei voitu voittaa älyllisesti (mikä yleensä on merkki siitä, että oltiin väärässä). Järki korvataan fanaattisuudella.

Miksi tällainen vastenmielinen vihaideologia kuitenkin niin usein menestyy? Koska ihmisillä on ihmeellisen nautinnollinen tarve huutaa – ja jopa vihata – yhdessä. Yhteinen vihollinen yhdistää, ja jonkun toisen alaspäin osoittelu tuo tympeää itsetyytyväisyyttä ja ylemmyydentunnetta. Mikä parasta, vihansa kohteeseen voi myös projisoida kaiken sen, mitä itsessään inhoaa. Näin tyhmentynyt mieli vapauttaa itsensä pahuudesta.

Parhaiten tämä kaikki onnistuu kieltäytymällä tutustumasta toiseuteen ja ruokkimalla omia harhakäsityksiään sitä kohtaan. Kun vastustaja on mielikuvissa epäinhimillinen, epäinhimillisyys sitä kohtaan on sekin hyväksyttävää – ja jälleen kerran vihaaja on tullut juuri siksi mitä vihasi.

Suomalaisuuden Liitto ei edusta eikä hyväksy tällaista maailmankuvaa. Uudenvuoden lupauksena yritän tulevanakin vuonna ohjata kielikeskustelua järjelliselle pohjalle, mm. kun kansalaisaloite ruotsin kielen vapaaehtoisuudesta viedään eduskuntaan.

 

5 Responses to Vihakirjoitus

  1. Ari Oksa sanoo:

    Olen kanssasi samaa mieltä Sampo Terho, vaikka en perusuomalaisiin kuulukkaan. Monesti kuten kirjoituksestasi käy ilmi ns. viha kumpuaa omasta inhosta toista kohtaan. Tosin usein vihan ilmaisu saattaa myös syttyä kannaottona omaa polittista kantaa puolustaessa. Meillä Suomessa herkästi viitataan sananvapauteen, jos esim. kirjoittaa asioista, jotka eivät mielytäkkään jotain ns. toisnajattelijaa. Perussuomalaiset ovat oiva esimerkki siitä kuinka herkästi heidän sanomisiinsa puututaan, kun taas vanhat valtapuolueet saattavat hyvinkin usein loukata muita kirjoituksissaan. Lehdistökin on usein piikitellyt mm. perussuomalaisia, mutta varonut puuttumasta valtapuolueiden sanomisiin.

    Joka tapauksessa se kenen joukoissa seisot tuntuu määräävän ketä vihaat. Jos olet vasuri sinun pitäisi tietenkin laulaa vasemmistolaisia työväenlauluja, kun taas perussuomalaisen on varottava mitä sanoo, sillä pahimassa tapauksessa sanomiset saatetaan mieltää vihapuheiksi. Joka tapauksessa, kun kirjoitat tai puhut, et voi koskaan olla varma ketä loukkaat ja siksi kai parasta olisikin, jos olisi vain hiljaa ja jupisisi itsekseen.

  2. Juha Vilhelm Lehtonen sanoo:

    Suomalaisuuden liitto on ainoa taho, joka hyväksyy KAIKKI suomalaisuuden muodot, myös ruotsittoman suomalaisuuden! Siksi olen jäsen ko. yhdistyksessä, nimenomaan liiton osoittaman suvaitsevaisuuden takia! Suomen valtio ei hyväksy ruotsitonta suomalaisuutta, vaikka esim. jumalan ja aseeseen tarttumisen kansalainen saa itseltään vapaasti kieltää!

  3. kielikysymys - vaikea kysymys sanoo:

    Jos Suomi muutettaisiin virallisesti yksikieliseksi, suomenkieliseksi maaksi, niin kaikki hyötyisivät. Se olisi win-win tilanne.

    Vähemmistökielten, kuten ruotsin kielen, asema selkenisi ja ruotsinkielisyyttä arvostettaisiin nykyistä enemmän.

    Miksi jotkut pelkäävät kielivapautta ja virallista yksikielisyyttä? Pelkoon ei ole syytä eikä aihetta. Pelko luo kasvupohjaa vihalle.

  4. NRR sanoo:

    Lasten ja nuorten kieltenopetuksen tulisi perustua pedagogiikkaan, todelliseen kielten tarpeeseen ja opiskelijoiden yksilöllisiin taustoihin. Näin on kutakuinkin kaikkialla maailmassa.

    Suomessa pakkoruotsista on tehty osa kielipolitiikkaa ja sitä puolletaan nationalistisen perustein, muita perusteita sillä ei ole.

    Suomalaisuuden liiton on välttämättä siksi oltava osa keskustelua lastemme ja nuortemme kieliopinnoista.

    Tässä tämän päivän lehdestä otettu osa artikkelia, jolla pakkoruotsin kritiikki leimataan pahaksi nationalismiksi (unohdetaan taas pedagogiikka) mutta pakon puoltaminen nähdään 1800-luvun hengessä hyvänä nationalismina ja nostetaan pohjoismaiseksi tavoitteeksi Norden-koti, jossa kaikki puhuvat skandinaavista kieltä.

    Ruotsin kielen asemasta Suomessa pitäisi keskustella myös Ruotsissa
    ”Svenskan i Finland bör också diskuteras i Sverige”
    HBL-FNB-TT
    Publicerad: 02.01.2014 10.10
    http://hbl.fi/nyheter/2014-01-02/548906/svenskan-i-finland-bor-ocksa-diskuteras-i-sverige
    (vapaa käännös)

    Kun ruotsinkielinen journalisti ja ohjelmanvetäjä JC joulukuussa kirjoitti Svenska Dagbladetissa ilmaisten huolensa ruotsin kielen muuttumisesta yhä näkymättömämmäksi Suomessa, hän yllättyi palautteen määrästä.

    – Puolet pitivät tekstistäni ja kiittelivät. Toinen puoli reagoi negatiivisesti. Korkeasti koulutetut henkilöt kirjoittivat mm. että ruotsin kielen asema Suomessa on merkki suurruotsalaisuudesta.

    JC:n mukaan palaute osoittaa tarvetta keskustella myös Ruotsissa ruotsin kielen asemasta Suomessa.

    – On keskusteltava erilaisista historiakäsityksistä. Minua yllätti aggressiivinen sävy osassa vastauksia. Niissä haettiin konfliktia ja pyrittiin leventämään railoa sen sijaan, että olisi haettu asioita, jotka yhdistävät.

    Artikkelissaan C mainitsee Ylen päätöksen lopettaa ”Min morgon” esimerkkinä ruotsin kielen aseman tappiosta Suomessa. Kyse ei hänestä ole suuresta asiasta, mutta muutos on osa jotain suurempaa.

    C on yllättynyt siitä, että poliitikot ja kulttuuripersoonat Ruotsissa ovat olleet niin hiljaa siitä, miten Suomessa toimittajat, jotka ovat puolustaneet tai suojelleet ruotsia Suomessa, ovat joutuneet murhauhkausten kohteeksi menneenä vuonna. Sitävastoin monet kyllä esittivät mielipiteitään kun Framstegspartiet tuli hallitukseen Norjassa. ”Me olemme tottuneet korottamaan äänemme uhkauksia vastaan koko maailmassa. Siksi on merkillisen hiljaista siitä, mitä tapahtuu Tukholmasta itään, hän kirjoittaa.

    Uusnationalismin uhrit

    C uskoo, että syy hiljaisuuteen on se, että ruotsalaiset ovat tottumattomia näkemään ruotsinkieliset ”uusnationalismin uhreina”.

    – Uskon, että moni Ruotsissa olisi ottanut etäisyyttä nettivihaan, joka nyt kohdistuu suomenruotsalaisiin, mikäli se olisi kohdistunut romaaneihin, saamelaisiin tai serbeihin.

    – En näe uusnationalismia, jota mm. Perussuomalaiset edustavat, erityisen vaarallisena. Sen sijaan se on loukkaavaa, koska se pyrkii sulkemaan muut ulkopuolelle.

    C:n mukaan meillä olisi paljon opittavaa 1800-luvun nationalistisista ajatuksista.

    – Silloin monet kulttuuripersoonat, mm. Ellen Key, katsoivat, että nationalismi oli hyvää. Hänen mielestään oli tärkeää tuntea itsensä ja maansa voidakseen avautua ulospäin ja luoda uusia kontakteja.

    Artikkelissaan C mainitsee Ellen Keyn ja SElma Lagerlöfin esimerkkeinä kulttuuripersoonoista, jotka 1900-luvun alussa ottivat kantaa sitä ruotsinvastaista kiihotusta vastaan, jota harrastettiin suomalaisen kansan rakentamisen nimissä.

    C haluaa nähdä kaikkien pohjoismaiden asukkaiden tuntevan olonsa kotoiseksi kaikkialla Nordenissa.

    – Globalisoituneessa maailmassa on hyvä, jos käsite ”koti” on suurempi kuin maa, jossa asuu. Uskon kuitenkin, että tähän tarvitaan yhteinen skandinaavinen kieli. Muuten meiltä katoaa suuri osa yhteinäisyydentunnetta.

  5. LateO sanoo:

    Kaikki virallisesta vanhojen puolueiden konsensuksesta poikkeava leimataan suruttomasti vihapuheeksi. Virallista kriittisyyttä edustavat Vihreät ja Vasemmistoliitto, jotka ovat medialle sopivalla tavalla (muka) eri mieltä.