Talouskriisissä on vietetty syksystä alkaen välirauhaa. Tilanteen rauhoitti Euroopan keskuspankin lupaus tehdä tarvittaessa rajattomia tukiostoja uusien kriisimaiden velkakirjoille (joskin vain ns. jälkimarkkinoilta). Lupausta ei toistaiseksi ole tarvinnut lunastaa, koska se jo itsessään laski kriisimaiden lainakorkoja, mikä oli erityisesti Espanjalle elintärkeää.

Talouskomissaari Olli Rehn ja muutamat muut ovat julkisuudessa arvioineet kriisin olevan ainakin pahimmalta osaltaan jo ohi. Niin mukavalta kuin se kuulostaisikin, nyt täytyy kiireesti laittaa jäitä hattuun. Eurouskovaisten toiveajattelu on aiemminkin pettänyt kerta toisensa jälkeen.

Muistellaanpa kriisin todellisia syitä, eikä vain välittömiä ilmenemismuotoja. Kriisin keskeiset ongelmat ovat ylivelkaantuminen, monien euromaiden heikko kilpailukyky, paisunut julkissektori, kasvun puute, työttömyys ja kaiken taustalla lisäksi väestön vanhenemisesta aiheutuva huoltosuhteen heikkeneminen.

Mikä näistä ongelmista on ratkaistu? EU-maat velkaantuvat edelleen huimaa vauhtia. Uusimmat tilastot osoittavat työttömyyden olevan EU:ssa ennätysluvuissa, keskimäärin 11,8 % ja Kreikassa ja Espanjassa lähemmäs 27 % – nuorisotyöttömyydestä puhumattakaan. Edellisen vuoden euromaat olivat yhä taantumassa ja alkaneelle vuodelle komissio itse ennustaa onnetonta 0,1 % kasvua, mikä sekin voi osoittautua liian toiveikkaaksi. Todettakoon sivumennen, että muilla EU-mailla kasvun ennustetaan keskimäärin olevan parempaa kuin eurossa mukana olevilla mailla, ja samoin viime vuoden taantuma oli loivempi.

Meneillään on siis nimenomaan välirauha. Euroopan keskuspankin lupaus on kyllä laskenut korkoja, mutta korkojen nousuhan on vain sairauden oire. Itse tauti on yhä parantamatta. Suurin kysymys tällä hetkellä on, mikä euromaiden talouden sairauksista on se kaikkein perimmäinen, ja mikä siis olisi oikea lääkitys? Ylivelkaantuminen johtuu kasvun puutteesta, kasvun puute heikosta kilpailukyvystä, kilpailukykyä taas ei voi parantaa esimerkiksi palkka-alella (eli sisäisellä devalvaatiolla) koska tämä romahduttaa kotimaisen kysynnän, ulkoista devalvaatiota taas ei euroon kuuluva maa voi tehdä…

Viisasten kivi on yhtä hukassa kuin se on ollut kriisin alusta saakka. Kaikki euromaat ovat edelleen kaulaansa myöten tässä suossa; paremminkin pärjänneet viimeistään kriisimaille antamiensa takausten johdosta. Erilaisilla kriisitoimilla on tähän saakka keskitytty ostamaan lähinnä aikaa, jotta kriisin todelliset syyt saataisiin ratkaistua.

Kulutamme parhaillaan aikaa, joka keskinäisillä takauksilla ja keskuspankin lupauksilla on ostettu. Kriisiä ei ole ratkaistu, mutta nyt kun emme juuri ole välittömän tuhon partaalla, on tilaisuus keskittyä kriisin syvempien aiheuttajien hoitamiseen. Tämä välirauha on käytettävä hyväksi konkreettisten toimenpiteiden tekemiseksi.

Mikä siis neuvoksi? Yhtä patenttiratkaisua ei ole, vaan euromaille täytyy kehittää hyvinkin erilaisia ratkaisumalleja. Siitä tosiasiasta ei kuitenkaan päästä eroon, että tavalla tai toisella kaikkien euromaiden on kiristettävä vyötään. Jos euron kriisi voitaisiin ratkaista vain velkavetoisella kuluttamisella (jota sosialistit kutsuvat elvytykseksi), ei Eurooppa olisi kriisiin koskaan ajautunutkaan – velkakulutusta olemme kyllä ylläpitäneet mallikkaasti. Perimmäinen ongelma on nimenomaan kilpailukyky, sillä vain sitä parantamalla voidaan päästä terveeseen kasvuun, joka ei perustu velkaantumiseen. Ilman kasvua puolestaan euromaiden budjetteja ei saada tasapainoon.

Suomen tilanne on sekin vakava ja nopeita päätöksiä tarvitaan kipeästi. Julkaisen maanantaina 21.1. lehdistötilaisuudessa oman yksityiskohtaisen ohjelmani siitä, miten Suomen talouden osalta voidaan tehdä tarvittavat korjausliikkeet ja jatkaa menestyksekkäästi eteenpäin.

 

5 Responses to Eurokriisikö ohi?

  1. Jukka Sjöstedt sanoo:

    Hutini eivät pohjustelusta kuin törkeytyvät, joten sukoilematta asiaan. Royal Caribian Cruises maksaa 1,3 mrd euroa sille telakalle, joka uittaa tilatun risteilijän varustamon osoittamaan laituripaikkaan.

    STX Turku ilmoittautui ja kelpuutettiin. Myös STX Korea katsoi Turkua,vaikka edellisistä laivanrakennuksista turkulaisten levyseppien hyttivarustajien ja työmaaorganisoijien kanssa oltiinkiin saatu takkiin. Olivat möhlineet, siis.

    No, nyt Turulta karkasi vaivalla saatu tilaus Ranskaan muka rahapulan tähden.
    Ilmariselle ja Varmalle yhdessä Dansken ja Nordean kanssa tämä olisi suupala jos lähdettäisiin puhtaalta pöydältä. Mutta kun ei lähdetä. Akerin myynnistä STX:lle ovat eläkeyhtiömme pullollaan arvopaperistettuina ostettuja velkomiskirjoa alkuperäiseltä omistussiirron rahoittajalta, pankkisyndikaatilta. Se möi saamiset eteenpäin ja eläkeyhtiöillemme. Ne olisivat näillekin rahanarvoisia ja myyntikelpoisia mutta kun STX:n (velan hoitaja) on huonohkossa hapessa, niin arvopaperisteut niput saamisia STX:ltä Ilmarisen/Varman taseessa eivät käy kaupaksi, paitsi alennuksella.

    Mitä siis nyt tehdä ? Ensinnäkin pitäisi kysyä Hjallis Harkimoa puikkoihin, myös kaverinsa käy. En tunne kumpaakaan paitsi Hjalliksen mainetekoja.–Koska ehdotukseni on ylittämätön kynnys elinkeinojemme tervehtymisen aloittamiseksi, niin voit lopettaa lukemisen tähän.
    Lisäisin vain että siis Ilmarinen ja Varma ovat saamisvaikeuksissa rahoista jotka oli maksettu Akerin omistajille. Taitaa olla saamisia vielä siitäkin kun Wärtsilä Meriteollisuus junailtiin Akerille, Rökkekalastajalle, muistatko ?

    Huvikseni kirjoitan uudesta todellisuudestamme, varjopankkimaailmasta (shadow banking tai kuten Timothy Geithner ilmaisee tänään WSJ:ssa ”varjofinanssien maailma” ). Tämä istuu STX Turku tapaukseen mitä mainioimmin koska kerron mitä ay/eläke-pomojen nyt tulisi osata. Pitäisi sitoutua rahoittamaan tuo reipas miljardi. Sitoumus annetaan pöytälaatikkoyhtiölle. Sille pannaan osakepääomaksi ja omistajavastuisiksi lainoiksi tuollaiset 100 milj., vajaa kymmenys siitä mikä saadaan Royal Caribialta jahka urakka valmis.

    Tälle pöytälaatikkoyhtiölle antavat Danske ja Nordea luottolupauksen (credit line) yllätysten varalle (niillä pääsy EKP:n hätärahoitukseenkin jos tarvis ; lender of last resource). Tämä pöytälaatikkoyhtiö (100 milj. ensisijaista tappionkantajaa jo plakkarissa ja eläkeyhtiöjättiemme sitoumus ja tuo pankkilinja) alkaa normaaliin nykyfinanssi rahoitukseen eli takuitaan vastaan lainaa yritystodistuksilla (commercial papers) maailmalta ja emoiltaan rahaa sitä mukaa kuin laivanrakennus tarvitsee. Velkakanta kasvaa ja on lyhytaikaiseksi muunnettuna kaiken aikaa katkolla, mutta myös risteilijä saa hahmoaan ja peräti superhienot potkuriohjauslaitteistot ovat työn alla Porissa -siellä päin ja naapurifirmassa tehdään loistohyttejä, marimekkokuosiin ja pentikkiin -ja ravintolaa katetaan iittalalla ja hackmannilla. Suomi nousuun.

    Korjaanpa lopuksi sen yhden virheen joka tähän puikahti, edelliseen lauseeseen: pitäisi olla Ranska eikä Suomi.
    Jukka Sjöstedt

  2. mika sanoo:

    Julkista sektoria pitäisi leikata 50% Suomessa ja kaikissa muissakin länsimaissa, mutta demokratiassa poliitikot eivät koskaan tee oikeita päätöksiä vaan menevät sieltä mistä aita on matalin eli ottavat LISÄÄ VELKAA.

    Demokratiassa poliittikkojen tarkoitus on voittaa vaalit, ei tehdä oikeita päätöksiä.

    Ongelma Suomessa ja Euroopassa on myös holtiton maahanmuutto, vaikka siitä ei saisi puhua. Brysseli on Euroopan vaaraalisimpia kaupunkeja ja samalla islamilaisin. Kerta euro-alueella on 19 miljoonaa työtöntä niin luulisi tyhmemmänkin tajuavan, että ei tänne tarvita enempää ihmisiä.

  3. Elias sanoo:

    Sisäisestä devalvaatiosta: kilpailukyvyn parannus palkanalennusten avulla lähtee siitä, että omaa elintasoaan lasketaan. Koska palkka-ale alentaa kotimaisen tuotannon hinta, niin kuin palkkojakin, suhteellisesti kotimaiset tuotteet ovat samanhintaisia kuin ennen. Sen sijaan tuontitavarat kallistuvat, jolloin elintaso laskee. Vienti sen sijaan nousee.

    Ylipäätänsä ainoa asia, mikä mahdollistaa viennin ja tuonnin epätasapainon, on velanotto. Ikävä kyllä niin on tehty.

  4. touko-eno sanoo:

    Joskus oikein pelottaa, että Olli Rehn uskoo itse omiin juttuihinsa, eikä vain vedä roolia työpaikkansa säilyttämiseksi.

  5. Helli Huotari sanoo:

    Eilisistä puheistasi (21.1.) koskien työttömien ”kurittamista”. Olen ollut melkein koko ikäni (nyt 55) työtön ja meillä oli jo silloin alkuunsa että jos kieltäydyt töistä niin et saa päivärahaa kolmeen kuukauteen. Nyt kait on että jos kieltäydyt toistuvasti niin silloin pitää itse hommata se työpaikka ja työssäoloehdon lasku alkaa alusta.

    Mielellään sitä porkkanaa kuin risua. Kuka ei halua töihin niin se keksii keinot ja sossu maksaa kaiken (tiedän yhden tyypin). Kun muutin tänne etelään niin olen nyt saanut olla töissä jo 13 vuotta, mikä ei Lieksassa onnistunut kuin työllistämispaikoilla.