Kirjoitin alkavaa vuotta ajatellen katsauksen EU:n nykytilasta ja tulevaisuudesta Aamulehteen.

EU on eurokriisin ajan elänyt suurta murrosaikaa. Vuosien mittaiseksi venynyttä kriisiä on toistaiseksi parannettu EU-eliitin keinoin. Visioista ei ole ollut pulaa. Harva pystyy enää pitämään lukua ehdotetuista pankki- ja fiskaaliunioneista, eurobondeista, vakausvälineistä ja pelastuspaketeista.

Yhteinen nimittäjä ehdotuksille on, että ne vievät integraatiota entistä syvemmälle, eli rakentavat yhä uusia yhteisvastuun ja talousvalvonnan muotoja.

Kansalaisille luvattiin aikanaan valuuttaunioni ilman taloudellista tai poliittista unionia. Nyt käsitys Brysselissä on, ettei tämä ole mahdollista.

EU on kehityksensä tienhaarassa. Olisi joko luovuttava valuuttaunionin ehdottomasta rikkomattomuudesta tai vahvistettava yhteisvastuuta. EU:n johdolle ratkaisu on päivänselvä: rakennetaan liittovaltio loppuun.

Liittovaltion kannatus on EU:n koneistossa hyvin vahvaa. Ajatusta tukee myös europarlamentti, joka vastikään hyväksyi Kohti todellista talous- ja rahaliittoa -mietinnön. Siinä todettiin viimein kiertelemättä, ettei hallitusten välinen päätöksenteko sovellu 2000-luvulle, vaan ”olisi siirryttävä todelliseen EU:n liittovaltioon”.

Samoin EU-liturgiassa jatkuvasti korostetaan, että euro on ikuinen ja jakamaton. Siitä ei virallisen totuuden mukaan voi erota, ellei kyseinen maa eroa koko unionista.

Mitä jäsenmaiden hallitukset ja kansalaiset toivovat unionin tulevaisuudelta? Solidaarisuutta korostavasta EU-retoriikasta huolimatta tavoitteita määrittävät yhä kansalliset edut.

EU on näennäisestä tiivistymisestään huolimatta myös toisenlaisessa murroksessa. Eurokriisin epäonnistuneet ja tarkoitushakuiset hoitokeinot ovat lisänneet EU-kriittisyyttä niin apua saavissa kuin sitä antavissa maissa läpi Euroopan.

Alunperinkin ajatusta liittovaltiomaisesta unionista vierastaneet ja erityisesti euron ulkopuolelle jättäytyneet maat ovat tiivistyvässä EU:ssa yhä monimutkaisemmassa asemassa.

Erityisesti Iso-Britannia on EU:n suhteen kuin noidankehässä. Britit jättäytyvät ulos uusista sopimuksista, koska eivät mielestään ole päässeet vaikuttamaan niiden sisältöön riittävästi. Samalla tulevaisuuden vaikutusmahdollisuudet hankaloituvat ulosjäännin myötä entisestään.

Tällä tavoin britit ovat ajautuneet EU:ssa ulkokehälle, joka voi johtaa maan eroamiseen unionista. Taannoisen mielipidetiedustelun mukaan suurin osa briteistä äänestäisi nyt maansa eroamisen puolesta, jos asiasta järjestettäisiin kansanäänestys.

Saatamme lähivuosina nähdä EU:n, jossa osa maista kulkee koko matkan yhteiseen liittovaltioon ja osa taas jättäytyy jonkinlaisiksi ulkojäseniksi – tai jopa eroaa unionista. Kaiken päällä leijuu ratkaisematon ongelma, jolla on potentiaalia saattaa koko EU hajoamisen tielle.

Saksan liittokansleri Angela Merkel arvioi jonkin aikaa sitten kriisin jatkuvan ainakin viisi vuotta. Kestääkö EU enää viittä laihaa vuotta?

Perusongelma on, että kriisin ratkaisussa lähdettiin alusta saakka poliittisesti eikä taloudellisesti perustellulle linjalle. Tiukemman keskusvallan ja yhteisvastuun rakentaminen istui EU-eliitin pitkäaikaisiin tavoitteisiin. Taloudellisesti olisi ollut viisaampi antaa konkurssimaiden tehdä konkurssi, ja tarvittaessa palauttaa niille ainakin väliaikaisesti oma valuutta devalvoinnin mahdollistamiseksi.

Tämäkään tie ei olisi ollut tuskaton, mutta paljon lyhyempi. Konkurssimaita lainoittaneet pankit olisivat kärsineet tappioita, mutta jäsenmaat olisivat voineet tukea omia pankkejaan ilman eurooppalaista yhteisvastuuta tai liittovaltiota.

Pelastuspaketeilla on onnistuttu vain lykkäämään väistämätöntä. Tien päässä häämöttää silti sama väistämätön lopputulos: konkurssi ja velkojen anteeksianto.

Ratkaisevat EU:n tulevaisuudelle ovat vuoden 2014 eurovaalit. Nyt europarlamentissa 650 meppiä 750:stä istuu liittovaltiota kannattavissa ryhmissä. Parlamentilla on oikeus hylätä tai hyväksyä komission kokoonpano, joten eurovaalit vaikuttavat komissioonkin.

Jos vuonna 2014 federalistit saavat kansalaisilta mandaatin jatkaa liittovaltion rakentamista vielä viisi vuotta, ei liittovaltion vastustajille ajan oloon välttämättä jää muuta vaihtoehtoa, kuin alkaa ajaa jäsenmaidensa eroamista EU:sta.

 

8 Responses to EU tienhaarassa

  1. touko-eno sanoo:

    Kriisimaista on ainakin odotettavissa liittovaltiomyönteisiä meppejä, koska liittovaltio tietää tulonsiirtoja köyhimpiin osiin.

    En usko että parlamentissa saataisiin mitenkään EU-kriittistä enemmistöä. Enemmistön saa tulonsiirtoja ja integraatiota ajavien allianssi.

    Kova työ tulee olemaan Suomessa herättää ne ihmiset EU-vaaleihin, joita ei EU-vaalit kiinnosta. Minäkin olen yhden vaalit eläessäni jättänyt äänestämättä ja ne oli juurikin eurovaalit 2004.

    Tiedätkö muuten mitään Ahvenanmaan vaatimuksista saada oma kiintiömeppi brysseliin?

  2. Sampo Terho sanoo:

    Olen kuullut Ahvenanmaan toiveista, mutta niiden toteutumiseen ei liene realistisia mahdollisuuksia. 1/200 kansanedustajaa on eri asia kuin 1/13 meppiä.

  3. Prometheus sanoo:

    Mitäs mieltä olet tästä:

    https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11

    Alle viikossa jo lähes kaksi tuhatta allekirjoitusta pelkästään netin kautta.

  4. touko-eno sanoo:

    Tuo on kehno kansanäänestys koska EU on vielä niin voimissaan, että enemmistö ei ikinä kannata eroa. Sen sijaan enemmistö voisi hyvin sanoa ei rahansiirroille ja liittovaltiolle.

    Ja luonnollisesti kun EU-jäsenyyden kannattajat voittaisivat kansanäänestyksen, niin se samalla tulkittaisiin vahvaksi kyllä-ääneksi liittovaltiolle. Tästä syystä en allekirjoita tuota aloitetta.

  5. Prometheus sanoo:

    Hyvä huomio touko-enolta.

    Itse uskon, että jos ja kun aloitteeseen saadaan tarvittavat allekirjoitukset, niin Kataisen hallitus tuskin edes suostuu kansanäänestykseen.

  6. Prometheus sanoo:

    Hyvä Sampo Terho.

    Onko sinulla tietoa miten tuo Kroatian EU-jäsenyys tulee vaikuttamaan Suomen meppien määrään parlamentissa, eli onko odotettavissa, että Suomen paikkamäärä supistuu seuraavissa parlamenttivaaleissa?

    Minua kiinnostaisi myös tietää enemmän valiokuntatyöskentelystä parlamentissa. Olisi mukavaa, jos voisit kirjoittaa siitä jotain.

  7. touko-eno sanoo:

    Tuo Ahvenanmaan mahdollinen kiintiö-meppi liittyy juurikin paikkojen vähenemiseen ja siihen, että RKP on veitsenterällä oman meppinsä kanssa. Tietysti sillä olisi jokin toinen nimi,”ruotsinkielisen vähemmistön meppi” tjps.

  8. Sampo Terho sanoo:

    Suomen paikkamäärä saattaa seuraavissa eurovaaleissa pudota jälleen yhdellä, mutta tästä ei vielä ole varmuutta ja todennäköisempää lienee, että muut ovat vähennysvuorossa. Meidän täytyy kuitenkin olla kansallisesti hereillä asiasta ja puolustaa tarvittaessa paikkamääräämme.

    Valiokuntatyöskentelystä voin periaatteessa kirjoittaa paljonkin, koska siihen käytetään valtava määrä työtuntejamme. Mielenkiintoista kerrottavaa onkin sitten jo vaikeampi keksiä… Valiokuntien kokouksia voi muuten seurata suorana parlamentin nettisivuilta, jos asia kiinnostaa.