Europarlamentin päätöksentekojärjestelmä jättää paljon toivomisen varaa. Jos pyrkimys on mahdollisimman järjelliseen ja perusteltuun äänestyskäyttäytymiseen, olisi järjestelmää uudistettava päättäväisesti.

Ensimmäinen ongelma on yksinkertaisesti äänestettävien asioiden määrä. Olen istunut parlamentissa puolisentoista vuotta. Sinä aikana olen valiokunnissa ja täysistunnossa äänestänyt jo helposti yli kymmenen tuhatta (10 000) kertaa. Jokainen voi itse päätellä, kuinka kauan tällaisen asioiden hyökyaallon alla ehtii pohtimaan yhtä äänestyspäätöstä.

Näin valtaviin lukuihin päästään siksi, että vain murto-osa äänestyksistä on jonkin lakialoitteen eli mietinnön hyväksyviä tai hylkääviä äänestyksiä. Suurimmassa osassa äänestyksistä päätetään niin sanotuista muutosesityksistä, joita mietinnön tekstiin on tehty – eli sanamuutoksista ja sanojen poistoista tai lisäyksistä.

Näin useimmista äänestyksistä syntyy itse asiassa kokonainen äänestyslista, jossa ensin päätetään muutosesityksistä ja lopuksi itse mietinnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Menettely on sama niin valiokunnissa kuin täysistunnossa.

Muutosehdotusten kanssa äänestyslista saattaa paisua hyvinkin pitkäksi. Esimerkiksi itse laatimaani mietintöön kortti- ja mobiilimaksamisen edistämisestä tuli kahden ja puolen sivun mittaiseen tekstiin 155 muutosesitystä. Talousvaliokunnassa tämä on kuitenkin vielä maltillinen määrä, keskeisimpiin mietintöihin tehdään muutosesityksiä jopa tuhat tai enemmänkin.

Erityisen harmillista on, että nämä äänestyslistat saa käsiinsä vasta hyvin lähellä äänestystä. Lopullinen äänestyslista valmistuu usein vasta äänestystä edeltävänä päivänä, mutta joskus vain joitakin tunteja ennen.

Useimmissa europarlamentin ryhmissä mepeille jaetaan valmiit äänestyslistat, jotka noudattavat ryhmän yhteistä linjaa. Äänestystilanteessa vielä ryhmän ”piiskuri” näyttää jokaisen äänestyksen kohdalla peukaloa ylös tai alas sen mukaan, tuleeko ryhmän äänestää puolesta vai vastaan. Mepin ei siis välttämättä tarvitse edes käydä listaa läpi, eikä siis tietää äänestämästään asiasta yhtään mitään.

Kun kaikista muutosesityksistä on lopulta äänestetty, ei välissä pidetä minkäänlaista taukoa ennen mietinnön hyväksymistä tai hylkäämistä. Esimerkiksi tänä keskiviikkona äänestimme täysistunnossa (monien muiden asioiden ohessa) mietinnöstä ”Perusoikeuksien tilanne Euroopan unionissa”. Ensin äänestimme 28 muutosesityksestä ja heti perään koko mietinnön hyväksymisestä, ikään kuin kukaan mietinnönlaatijoiden lisäksi pystyisi mielessään tarkalleen hahmottamaan, millaiseksi mietintö näiden 28 äänestyksen jälkeen tarkalleen muuttui.

Valiokunnissa tilanne on tietysti vielä hankalampi, koska siellä voidaan äänestää ensin sadoista muutosesityksistä ja sitten heti perään puheenjohtaja kysyy ”hyväksytäänkö näin muutettuna”.

On omituista, ettei äänestyslistoja lyödä lukkoon esimerkiksi viikkoa ennen äänestystä. Samoin muutosesitysten jälkeen mietintö tulisi kirjoittaa ensin puhtaaksi ja vasta sitten kysyä, hyväksytäänkö teksti näin muutettuna.

Nykytilanteessa hyväksymme käytännössä kaikki mietinnöt ilman, että olemme saaneet lukea lopullista tekstiä. Järjestelmä tekee europarlamentaarikolle vaikeaksi edustaa äänestäjiään johdonmukaisella ja vastuullisella tavalla.

 

2 Responses to Europarlamentin päätöksentekoa kehitettävä

  1. touko-eno sanoo:

    Jonkun täytyy hyötyä nykyisestä järjestelmästä ja siksi sitä ei muuteta.

  2. Jorma Nordlin sanoo:

    Toi tossa onkin mielenkiintoista. Kuka hyötyy ja miten?

    Tämä on kuvaava esimerkki siitä, miten ”demokratiaa” hyväksikäyttäen saadaan pelattua iso osa vaaleilla valituista edustajista käytännössä päätöksenteosta pihalle, kun luodaan järjestelmä, jossa päätöksentekijät hukutetaan valtavaan päätettävien asioiden vyöryyn.

    Silloin edustajat ovat ohjailtavissa ja tosiasiassa vain pieni joukko oikeasti tietää tietystä asiasta ja ohjaavat muita.