EU:n huippukokouskierre sai eilen jälleen jatkoa, tällä kertaa ei sentään täysin vailla tuloksia. Kokouksessa saatiin päätettyä seuraavat asiat (Ylen tiivistelmä):

  • Kreikalle lisälainaa 100 miljardia euroa euroalueelta ja IMF:ltä
  • Yksityisten sijoittajien kreikkalainoja leikataan 50 prosenttia
  • Euromaat tukevat pankkisektoria 30 miljardilla eurolla
  • Suuret eurooppalaiset pankit kasvattavat puskuriaan 9 prosenttiin, yhteensä 106 miljardilla eurolla
  • ERVV:n käyttövoima kasvatetaan 1000 miljardiin euroon nykyisestä 440 miljardista

Suuri osa alustavasti sovittujen järjestelyjen yksityiskohdista on vielä päättämättä. Esimerkiksi ei ole tiedossa, mikä Suomen osuus tästä uusimmasta 100 miljardin pelastuspaketista on. Yksityisten sijoittajien Kreikkaan syytämien lainojen parturointi 50% on sinänsä varmasti maan tilanteelle hyväksi. Toisaalta samaan aikaan uuden 100 miljardin euron velan takaaminen tekee kuviosta sitäkin mielenkiintoisemman. Velkakierre ei siis anteeksiannosta huolimatta parane ja mahdollisesti vuoden päästä ollaan taas tilanteessa, jossa edellisiä velkoja täytyy antaa anteeksi ja seuraavia taata lisää.

Ensimmäisten uutisten perusteella jää tehdyistä päätöksistä paljon muitakin avoimia kysymyksiä. Paljonko tässä vaiheessa euromääräisesti tarkoittaa yksityisten velkojien saatavien puolittaminen? Onko pankkisektorille luvattu 30 miljardin tuki tarkoitettu korvaamaan parturoinnin menetykset, eli tuleeko tappiot kuitenkin veronmaksajille? Entä miten muut Euroopan ylivelkaiset maat suhtautuvat siihen, että yksi saa mittavasti lainoja anteeksi? Ja lopulta, miten yksityisten lainanantajien halu antaa euromaille lainoja muuttuu siitä, kun nyt tiedetään että mittavat parturoinnit ovat mahdollisia.

ERVV:n lainanantokykyä puolestaan halutaan nostaa pääomaa lisäämättä. Velliä aiotaan siis jatkaa vedellä, että samoista jauhoista riittäisi useammalle nälkäiselle. Unelma on, että mm. Kiina ryhtyisi ERVV:n osittain takaamana ostamaan kriisimaiden velkakirjoja. Saamme nähdä maistuuko tämä laihennettu velli kiinalaisille.

Markkinat ovat ensi alkuun ottaneet tehdyt päätökset hyvin vastaan. Se on mukavaa, mutta toistaalta kaikkiin edellisiinkin tukipäätöksiin on hetkellisesti reagoitu myönteisesti ja sitten on vähitellen valuttu entistä suurempaan epäluuloon.

Täytyykin pitää mielessä, etteivät nämäkään päätökset edes esitä olevansa kriisin ratkaisu, vaan välittömän tuhon lykkäys. Siis jälleen ostetaan aikaa todellisille ratkaisuille. Niitä ovat kriisimaiden yhteiskunnallinen rakennemuutos, Euroopan talouskasvu, ja euromaiden velkaantumisen taittuminen.

Kaikki oikeasti vaikeat päätökset ja saavutukset ovat siis yhä edessäpäin. Niin kriisimaiden kuin valitettavasti Suomenkin osalta.